Susan Fletcher: Noidan rippi

Noitana pidetty Corrag viruu sellissä ja odottaa kamalaa loppua roviolla. Vankilassa hän kuitenkin kohtaa kirkonmiehen, jolle alkaa kertoa elämäntarinaansa. Kirkonmiehen halveksunta pienikokoista ja rähjäistä Corragia kohtaan muuttuu tarinan edetessä ystävyydeksi, jonka ansiosta kummankin elämät saavat hieman uudet suunnat.
🌾
Minulla ei ole paljoa lempikirjoja (oikeastaan vain yksi). Noidan ripistä tuli melkein uusi suosikkini, suurimmaksi osaksi varmaankin sen miljöön ja kielen vuoksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurilta osin 1600-luvun lopun Skotlantiin, jonka talvea ja syksyä kuvataan paljon. Kirjassa suurimman ajan äänessä on Corrag ja tämän vuoksi kaikki luonnon pienet, viehättävät ja helposti huomaamatta jäävät yksityiskohdat pääsevät pääosaan:
 

"Olin rikkain kun istuin kesän viimeisten sormustinkukkien keskellä seuraamassa pörheän mehiläisen touhuja. Se työntyi kukkaan niin, että vain peräpää pilkisti esiin, ja surina vaimeni, ja sitten se ryömi hitaasti ulos suristen kovemmin, siivet tomussa. Kukasta kukkaan se kiersi, ja minä katselin sitä monta tuntia, ja tuumin olevani rikkaampi vaeltavan mehiläisen näkemisestä kuin kultakasasta konsanaan."
🍂
Kirjassa ollaan tärkeiden asioiden äärellä ja tunnelma on lohdullinen vaikka läpi teoksen kaikkea järkyttävää ja kamalaa tapahtuukin. Tarina perustuu tositapahtumiin mikä lisää lukukokemuksen viehätystä entisestään. Täydellinen kirja juuri syksyllä luettavaksi!