Elina Pitkäkangas: Hukan perimät

 

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
🐺
Eipä mennyt kauaa tämän parissa! Yhtään Kuura-trilogian kirjaa en ole lukenut mutta se ei oikeastaan häirinnyt vaan pääsin tämän kirjan maailmaan hyvin sisälle. Päinvastoin koin, että tämä toimii jopa hyvänä kiinnostuksen herättäjänä kyseiselle sarjalle.
🐺
Muutama asia kirjan alussa häiritsi minua kuitenkin todella paljon ja ne liittyvät lähinnä armeijaan. Olkoonkin, että kirjailija kertoo ottaneensa taiteellisia vapauksia, niin jotkut asiat pitäisi saada silti kohdilleen. Esimerkiksi jos kirjan maailmassa on olemassa Hamina ja siellä RUK, niin silloin myös päähenkilön sotilasarvon tulisi olla tietenkin nyt käytetyn aliupseerioppilaan sijaan upseerioppilas. Kummastelin myös mm. sanan resevi käyttöä, sitä kun ei ensimmäisen maininnan kohdalla selitetä lainkaan. Vasta myöhemmin selviää että reservillä tarkoitetaan paikkaa, ikään kuin varuskuntaa.
🐺
Alun inttimaailmasta pääsyn jälkeen kirjan ahmikin ihan tuosta noin vain. Paitsi tapahtumat, myös kirjan kieli tempaa mukaansa. Hahmoihin kiintyy ja etenkin Alexin henkistä kasvua on ilo seurata. Jostain syystä huomasin yhtäläisyyksiä animesarjoihin ja esimerkiksi Hopeanuoli tuli mieleeni vaikken sarjaa olekaan katsonut kuin muutaman jakson verran joskus pienenä.
🐺
Usein ihmiset jakautuu kahteen ryhmään: niihin jotka tykkää vampyyreista ja niihin jotka tykkää ihmissusista. En ole aiemmin osannut oikein erotella kumpaan ryhmään itse kuulun mutta kyllä sekin tämän kirjan jälkeen selvisi. 😉🐺❤