Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Venäjän keisarinnan, Katariina II Suuren polvi menee portaissa sijoiltaan, jonka johdosta hänelle ilmaantuu aikaa kirjoittaa muistelmat puhtaaksi kamariherransa ja ystävänsä Leonin avustuksella. Minä, Katariina kattaa Katariinan muistelmat syntymästä valtaistuimelle nousemiseen asti.
👑
Jos olisin mukana jossakin hyllynlämmittäjät-lukuhaasteessa niin tämä kirja sopisi siihen oikein hyvin koska se on lojunut tuolla hyllyssäni lukemattomana ainakin kuusi vuotta. Joskus vuosia sitten aloitin tämän kyllä mutta en päässyt alkua pidemmälle koska heti kirjan alussa Katariinalla menee tosiaan polvi sijoiltaan ja siitä syystä jätin kirjan aikoinaan lukematta. (Itselläni ei polvi ole mennyt ikinä pysyvästi sijoiltaan mutta pystyn kuvittelemaan siitä aiheutuvan kivun liiankin elävästi.) Nyt jostain syystä innostuin kuitenkin lukemaan tämän Finlandia-ehdokkaanakin olleen kirjan. Ison osan kuuntelin myös äänikirjana ja sille iso suositus. Leena Pöysti hoitaa työnsä lukijana erittäin hyvin!
👑
Kirja tuntui kaikkiaan kuitenkin jotenkin tarpeettoman pitkältä ja osin aika pitkäveteiseltä vaikka Hirvisaaren tekemä taustatutkimus herättääkin kunnioitusta. Pidän Hirvisaaren tavasta kirjoittaa vaikka kirjaan valittu kerrontatapa onkin melko tylsä, Katariina kun lähinnä sanelee sairasvuoteella omaa henkilöhistoriaansa. Lukukokemus ei ollut mikään kummoinen siihen nähden mitä se olisi voinut olla, mutta sainpahan tämän nyt vuosien jälkeen luettua. Tuskin kuitenkaan ihan heti jaksan lukea seuraavaa osaa, Me keisarinnaa...