John Grisham: Joulua pakoon

Luther ja Nora Krank päättävät jättää joulun väliin ja lähteä risteilylle Karibialle. Mutta vain tänä vuonna! Ihmettelijöille he kertovat syyksi sen, että Krankien tytär Blair on tämän joulun Perussa tekemässä hyväntekeväisyystyötä, eikä joulu tietenkään tuntuisi samalta ilman tyttären läsnäoloa. Krankien naapurit eivät kuitenkaan aio hyväksyä sitä, ettei yksi kadun taloista osallistukaan jokavuotiseen koristelukilpailuun ja onhan se nyt muutenkin ärsyttävää kun joku noin vain jättää joulun välistä!
⛄
Enpä olisi tähänkään kirjaan tarttunut, ellei joku lukupiiriläisistäni olisi tätä toivonut joulukuun kirjaksi. Tämä olikin samalla ensimmäinen kirja, jonka olen Grishamilta lukenut. Tässä teoksessa on selvästi tarkoitus kritisoida joulun kulutusjuhlamaisuutta, joka etenkin USAssa tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa jouluvaloine kaikkineen. Itselle huomiot tuntuivat kuitenkin ehkä liiankin alleviivaavilta ja päällimmäisenä tunteena minulla oli ärtymys —ei niinkään joulun materialismin vaan Grishamin kirjoitustavan ja henkilöhahmojen vuoksi. Olen myös ehkä liian jouluihminen tälle kirjalle, enkä oikein ymmärtänyt Krankien haaveilua aurinkolomasta Karibialla.
⛄
Kirjan on toisaalta selvästi tarkoitus olla humoristinenkin mutta ainakaan itseeni huumori ei kauheasti uponnut. Loppua kohti kirja tosin parani ja yllätyksekseni jopa naurahdinkin pariin otteeseen. Grisham osaa myös lopettaa tämän teoksen täydellisesti niin, että lukijalle jää sittenkin päällimmäiseksi hyvä, lämmin ja jouluinen olo vaikka se ei olisi sellainen muutoin kirjan parissa ollutkaan.