Lukuisia kirjoja

Tositarina erikoiskykyjä omaavasta kissasta, joka asuu muistisairaiden vanhusten hoivakodissa Providencessa, joka sijaitsee Yhdysvaltojen New Englandin alueella. Kirjan kirjoittaja on geriatriaan erikoistunut lääkäri, joka kirjoitti hoivakodin kissasta nimeltä Oscar alun perin New England Journal of Medicineen. Oscarin erikoiskyky sitten? Kissa osaa aavistaa milloin loppu on lähellä. Kirja kuvaakin monta tapausta, jossa Oscar pitää omia pieniä valvojaisiaan, kehräten kuolevan vierellä omaisia lohduttaen. 🐈‍⬛ Tämä on roikkunut lukulistallani jo ties miten kauan, joten olipa ihanaa, että sain tämän vihdoinkin luettua! Kiitokset kuuluvat jälleen kerran lukupiiriläisilleni, jotka tätä toivoivat tammikuun kirjaksi. Rakastuin tähän kirjaan ihan hirmuisesti enkä pelkästään siksi, että siinä oli pääroolissa kissa. 🐈‍⬛ Muistisairauden ja etenkin muistisairaiden omaisten surun käsitteleminen asiantuntevasti mutta erittäin empaattisesti oli kyllä hieno yhdistelmä. Lääkärin kunnioitus hoitamiaan...

Millicent Carmichael, tai tuttavallisemmin Missy, on 79-vuotias yksinäinen lontoolainen nainen. Missy on riitautunut tyttärensä kanssa, hänen poikansa asuu vaimoineen ja lapsineen Australiassa ja Missyn aviomies Leo on poissa. Missy asustaakin yksin ja yksinäisenä suuressa talossaan, jossa jokainen päivä toistuu samanlaisena ja yhtä synkeänä. Aivan yllättäen Missy ystävystyy kahden itseään nuoremman naisen kanssa. Ystävyys tuo Missyn elämään jos jonkinlaista, esimerkiksi Bob-nimisen tyttökoiran, joka kaipaa sijaiskotia sekä pikkupojan, joka on mieltynyt supersankareihin. 🐕 Voi kun pidin tästä! Ihanaa, että on kirjoitettu kirja vanhan ihmisen yksinäisyydestä ja toisaalta ystävyyden voimasta. Mietin monta kertaa kirjaa lukiessani, että Missy ei ole mikään maailman herttaisin tai tykättävin hahmo, mutta lukuisat heikkoudet tekevät Missystä vain aidomman ja uskottavamman. Helpolla kirjailija ei Missyä myöskään päästä ja vanha nainen joutuu kokemaan vaikka mitä kamalaa aina ryöstöstä lähti...

Joulu on aivan kulman takana, mutta Aaton kotona ei ole tehty vielä ollenkaan jouluvalmisteluja. Lisäksi äiti ja isä ovat vain varjot itsestään eikä edes aiemmin niin raisu pikkusiskokaan uskalla pitää meteliä kuten ennen. Paetessaan eräänä päivänä kodin ankeaa ilmapiiriä, Aatto tapaa uimahallin pihalla erikoisen punatukkaisen tytön, joka on samanikäinen kuin Aatto. Tytön koti on täynnä joulun tunnelmaa mutta silti jokin talossa tuntuu hieman oudolta. Lisäksi talon ulkopuolella käyskentelee usein joku vanha ja hieman pelottava mies, josta tyttö ei suostu kertomaan mitään. Mistä on kysymys? 🎄 Kysyin vähän aikaa sitten järjestämässäni arvonnassa, mitkä ovat ihmisten lempijoulukirjoja. Lumisisko oli todella monen ihmisen vastaus, joten pakkohan minun oli lukea tämä! En kyllä ollenkaan ihmettele miksi tämä kirja on monelle niin rakas: Lisa Aisaton ihana kuvitus oli aivan uskomaton ja tarina itsessään oli aivan äärimmäisen koskettava ja samalla kuitenkin täynnä lämpöä, valoa ja joulun tunt...

Viisi toisilleen enemmän ja vähemmän entuudestaan tuntematonta ihmistä päätyy viettämään yhdessä joulua pieneen kylään Pohjois-Skotlannissa. Jokaisella henkilöllä on omat surunsa ja murheensa, mutta rakastava seura, takkatulen lämpö ja Skotlannin karu, mutta sitäkin kauniimpi keskitalvi saavat henkilöt kuin uudelleen eloon. ❄ Mikäpä osuvampi päivä postata tämän nimisestä kirjasta! Tämä on myös täydellinen kirja juuri tähän päivään, sillä Talvipäivänseisaus on täynnä lämpöä, valoa ja talvisia juhlia — vähän joulunodotustakin. Pilcherin luomat hahmot tulevat lukijalle rakkaiksi ja niistä on kirjan loputtua jopa hieman haikeaa luopua. Taas yksi aivan ihana hyvän mielen kirja, johon voin hyvin kuvitella vaikkapa taas vuoden päästä palaavani. 💙 

Tilly on 11-vuotias tyttö, joka asuu isovanhempiensa luona lontoolaisessa kirjakaupassa nimeltä Pages ja Kumppanit. Tillyn äiti katosi mystisesti Tillyn ollessa vasta vauva, eikä isästäkään ole paljoa tietoa. Tilly rakastaa lukemista ja hänen kaikkien aikojen suosikkihahmojaan ovat Vihervaaran Anna ja Ihmemaan Liisa. Kun ensin Anna ja sitten Liisa ilmestyvät ihan oikeasti kirjakauppaan ja ottavat Tillyn mukaansa kirjojensa seikkailuihin, Tillylle aukeaa aivan uusi maailma: kirjaseikkailijoiden maaginen maailma, jonka kautta tulee mahdollisuus selvittää myös se, mitä Tillyn äidille oikeastaan tapahtui. 🐝 Voi miten erinomainen kirja! Jopa tällainen lasten- ja nuorten- (ja fantasia)kirjojen suhteen nirso lukija ihastui kyllä ikihyviksi. Juoni oli hieman ennalta-arvattava tietysti, mutta eipä se juuri haitannut. Itseä näin kirjastotyöntekijänä kutkuttivat etenkin kuvaukset kirjastonhoitajista, joilla työasuun kuului mm. villatakki, ja olihan koko kirjan maailma suorastaan maaginen kirjaka...

Naistutkimukseen erikoistunut tohtori Elinor Cleghorn taustoittaa teoksessaan miksi naiset yhä edelleen ovat sairauksiensa suhteen eriarvoisessa asemassa. Lääketieteen historiaa käsitellään naisnäkökulmasta kattavasti aina antiikin Kreikasta alkaen ja esimerkiksi niin noitavainot, hysteria kuin e-pilleritkin tulevat käsitellyiksi. Yksityiskohtaiset kertomukset naisten kaltoinkohteluista kertovat karmivaa tarinaa siitä kuinka naisen keho on ollut historiassa aina enemmän ympäröivän yhteiskunnan ja miessukupuolen kuin naisten itsensä omistuksessa. ♀️ Ihan mielettömän kiinnostava ja raivostuttava kirja, jota voin lämpimästi suositella! Aihe on rankka ja itsekin mietin kykenenkö lukemaan tätä edes loppuun asti sillä tapauskertomukset aiheuttivat minussa paljon jopa ihan fyysistä pahoinvointia. Kiinnostus kuitenkin päihitti lopulta inhon tunteet ja hyvä niin: on tärkeää ymmärtää kuinka vuosisatoja jatkunut kaltoinkohtelu vaikuttaa yhä edelleen ihmisten ajatuksiin ja asenteisiin ja vaikka ih...

Novellikokoelmassa 22 suomalaista kirjailijaa luo silmäyksen Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmojen taustalla vaikuttaviin naisiin. Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kun ei naisia juuri näy — muutamaa lottaa lukuun ottamatta ja heitähän ei esitetä kovin hyvässä valossa. Tässä Toisessa tuntemattomassa naiset tuntemuksineen ja kokemuksineen taas ovat pääroolissa. 🥀  Vaikka ensimmäiset novellit eivät varsinaisesti vakuuttaneet, niin mitä pidemmälle kirjassa etenin, sitä enemmän siitä pidin ja kaksi viimeistä novellia olivatkin sitten jo suosikkejani. Linnan Tuntemattoman luettuani kaipasin lempeämpää ja rakastavampaa näkökulmaa ja juuri sellaista vastapainoa tästä teoksesta sainkin. Uskon palaavani tämän kirjan pariin vielä useasti uudelleen, varmasti ainakin sitten kun taas päätän lukea Tuntemattoman sotilaan neljännen kerran...

"Mä olen oppinut olevani tyttö. Ja se tarkoittaa, että mun keho on kaikkea muuta kuin henkilökohtainen" Tanskanen kuvaa ensimmäisessä sarjakuva-albumissaan naiseksi kasvamista ja kaikkia niitä haasteita, joita siihen miehisyyttä suosivien yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi liittyy. 💋🌸🎀 Paitsi, että rakastan Tanskasen piirustusjälkeä, ihastuin valtavasti hänen kykyynsä sanoittaa kaikki albumissa käsitellyt naisia syrjivät rakenteelliset ongelmat niin selkeästi (ja inklusiivisesti). Ja miten surullista onkaan, että niin monet kirjan luvut ovat niin samastuttavia! Ennen kaikkea koen tämän kuitenkin voimakirjana koska tässä ei jäädä surkuttelemaan, vaan halutaan aktiivisesti ajaa asioita parempaan. Tulee vähän olo, että lukijaa yritetään ravistella hereille. Suosittelen tätä lämpimästi aivan kaikille siis! 💋🌸🎀 "Koska tytöt opetetaan patoamaan negatiiviset tunteensa ja ehdollistetaan suojelemaan loukkaajiaan, he saattavat havahtua omaan aggressioonsa vasta aikuisena....

Luther ja Nora Krank päättävät jättää joulun väliin ja lähteä risteilylle Karibialle. Mutta vain tänä vuonna! Ihmettelijöille he kertovat syyksi sen, että Krankien tytär Blair on tämän joulun Perussa tekemässä hyväntekeväisyystyötä, eikä joulu tietenkään tuntuisi samalta ilman tyttären läsnäoloa. Krankien naapurit eivät kuitenkaan aio hyväksyä sitä, ettei yksi kadun taloista osallistukaan jokavuotiseen koristelukilpailuun ja onhan se nyt muutenkin ärsyttävää kun joku noin vain jättää joulun välistä! ⛄ Enpä olisi tähänkään kirjaan tarttunut, ellei joku lukupiiriläisistäni olisi tätä toivonut joulukuun kirjaksi. Tämä olikin samalla ensimmäinen kirja, jonka olen Grishamilta lukenut. Tässä teoksessa on selvästi tarkoitus kritisoida joulun kulutusjuhlamaisuutta, joka etenkin USAssa tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa jouluvaloine kaikkineen. Itselle huomiot tuntuivat kuitenkin ehkä liiankin alleviivaavilta ja päällimmäisenä tunteena minulla oli ärtymys —ei niinkään joulun materialismin vaan ...

Tarina toisistaan eroon joutuvista sisaruksista sekä juurien etsimisestä. Afganistanin lisäksi liikutaan Pariisissa, Kaliforniassa ja Kreikassa ja ajallisesti tarina sijoittuu 1940-luvulta lähelle nykypäivää. 🪶 "Mutta on tärkeää tuntea juurensa. Tietää mistä aloitti elämänsä. Jos ei tiedä sitä, elämä tuntuu epätodelliselta. Kuin palapeliltä. Kuin olisi hukannut tarinansa alun ja yrittäisi myöhemmin ymmärtää, mistä on kyse." 🪶 Melkoinen palapeli Hosseinin kolmas teos onkin ja ainakin itselle auttamattoman sekava. Hyvä kun sain tämän ajoissa luettua lukupiiritapaamiseen, sellaista takkuamista tämän lukeminen oli! Heti kun pääsin kiinni tarinan imuun niin kirjailija heittikin minut aivan uuteen aikaan ja paikkaan, eikä minulla ollut puolet ajasta mitään hajua siitä mikä asia nyt liittyy mihin. Hyvinhän Hosseini tietenkin kirjoittaa ja kieli on edelleen ihan yhtä kaunista ja taianomaista kuin vaikka Tuhannessa loistavassa auringossa, mutta tuntui siltä kuin kertojalla olisi kir...

Tuntematon sotilas on kaikille tuttu suomalaisklassikko, jossa seurataan yhden konekiväärikomppanian jatkosotaa. Ilkka Malmbergin Tuntemattomat sotilaat taas puolestaan on "käsikirja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lukijalle" ja perustuu Helsingin Sanomissa julkaistuihin kirjoituksiin. Malmbergin kirja antaa mielestäni valtavasti lisää etenkin sellaisille lukijoille, jotka ovat kalunneet Linnan Tuntemattoman läpi useampaankin kertaan. Oli kiinnostavaa tietää vaikkapa kuinka monta olutkoria konekivääri tai sen jalusta painoikaan tai kuinka paljon lyhyempiä miehet 40-luvulla olivat nykyajan miehiin verrattuna. 🪖 On ollut antoisaa lukea Tuntematon sotilas pitkästä aikaa ja vielä samanaikaisesti muiden asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Ilman kimppalukua olisi hyvin todennäköisesti jäänyt Malmberginkin teos lukematta, sillä juuri kimppaluvun keskusteluissa kirja satuttiin mainitsemaan. Oli kiinnostavaa huomata miten karttunut elämänkokemus on vaikuttanut lukuko...

Brotheruksen autofiktiivinen esikoisteos "luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti." Keskeisiä teemoja ovat mm. hankala äiti- ja kehosuhde sekä vanhemmuus. 🌸 Teos tuntuu vahvasti omaelämäkerralliselta mitä se tietysti tiettyyn pisteeseen asti onkin. Brotherus on itse sanonut halunneensa kirjoittaa kuitenkin nimenomaan romaanin sillä tiukka tosiasioissa pysyminen ja elämäkerrallisuus on tuntunut liian rajoittavalta. 🌸 Kirja alkoi vahvasti ja lupaili hyvää lukukokemusta mutta keskivaiheilla liiallinen oman navan ympärillä pyöriminen lähinnä puudutti vaikka pidänkin Brotheruksen tyylistä kirjoittaa. Myös kehosuhteen kuvaaminen aiheutti vahvaa ahdistusta ja muutenkaan tämä ei ollut mitään kevyttä luettavaa. Lopussa oli vähän outo olo, enkä oikein osaa vielä monen päivän jälkeenkään päättää mitä mieltä tästä kirjasta olen.

Noitana pidetty Corrag viruu sellissä ja odottaa kamalaa loppua roviolla. Vankilassa hän kuitenkin kohtaa kirkonmiehen, jolle alkaa kertoa elämäntarinaansa. Kirkonmiehen halveksunta pienikokoista ja rähjäistä Corragia kohtaan muuttuu tarinan edetessä ystävyydeksi, jonka ansiosta kummankin elämät saavat hieman uudet suunnat. 🌾 Minulla ei ole paljoa lempikirjoja (oikeastaan vain yksi). Noidan ripistä tuli melkein uusi suosikkini, suurimmaksi osaksi varmaankin sen miljöön ja kielen vuoksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurilta osin 1600-luvun lopun Skotlantiin, jonka talvea ja syksyä kuvataan paljon. Kirjassa suurimman ajan äänessä on Corrag ja tämän vuoksi kaikki luonnon pienet, viehättävät ja helposti huomaamatta jäävät yksityiskohdat pääsevät pääosaan:   "Olin rikkain kun istuin kesän viimeisten sormustinkukkien keskellä seuraamassa pörheän mehiläisen touhuja. Se työntyi kukkaan niin, että vain peräpää pilkisti esiin, ja surina vaimeni, ja sitten se ryömi hitaasti ulos suristen ...

"Milleniaaleilla on hyvät syyt tuntea koko inhimillinen tunneskaala yhden vuorokauden aikana. Pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta, turhautuminen työnsaannin kanssa, turhautuminen huonojen päätösten edessä, ilo, rakkaus ja suru elämysten edessä, ja tämän päälle vielä syyllisyys ja vastuuntunto. Tunne siitä, että jotakin pitäisi tehdä, ja tunne siitä, että jotain voi tehdä." Sorjanen ja Vainio yrittävät teoksessaan tutkia milleniaalisukupolven ääntä, haastattelemalla lähinnä poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajia sekä muutamaa taiteilijaa ja aktivistia. Kirjassa viitataan myös useassa kohtaa Tampereen yliopiston Jako kahteen?-projektin tutkimustyöhön sekä tilastotietoihin. 🎀 Luonnollisesti näin milleniaalina kiinnostuin tästä kirjasta heti kun sen kirjaston hyllyssä näin. Teoksessa on toki melko synkkä pohjavire, mutta mitä muuta se voisi edes ollakaan? Lukukokemus ei silti ollut ollenkaan masentava, vaan enemmänkin valaiseva ja ajatuksia herättävä. Liian us...

Lomasko on graafiseen reportaasiin erikoistunut moskovalainen kuvataiteilija ja aktivisti. Tässä teoksessa pääosassa ovat taiteilijan dokumentaariset piirrokset, jotka avaavat näkymän Venäjän toisenlaiseen arkeen. Lomasko käsittelee kuvien avulla esimerkiksi nykyorjuutta ja sen uhreja sekä laajasti erilaisia mielenilmauksia. Keskiössä ovat kuitenkin enemmän nimenomaan ihmiskohtaamiset, eivätkä niinkään itse tapahtumat. Reportaasit sijoittuvat ajallisesti vuosien 2010 ja 2016 välille. 🪆 Kiinnostava ja eritoten avartava teos ainakin tällaiselle Venäjästä kiinnostuneelle! Aiheet olivat melko rankkoja, etenkin nykyorjuutta koskeva luku, vaikka se olikin samalla kenties kiinnostavin. Sarjakuvaksi en tätä kutsuisi, kuten ei Goodreadsin arvostelujen perusteella moni muukaan, mutta kuvat ovat yksittäisinäkin vaikuttavia ja ajatuksia herättäviä. Suosittelen, jos Venäjä kiinnostaa.

Ranskalainen tutkiva journalisti Valentin Gendrot on erikoistunut tällaisiin undercover-juttuihin ja kaksi vuotta kestänyt poliisiin soluttautuminen on hänen pisin peitetehtävänsä. Kolmen kuukauden nopean koulutuksen jälkeen toimittaja saakin aseen ja aseman mutta vähän työkaluja kohdata esimerkiksi kotiväkivallan uhreja. Ranskassa poliisin työ on myös huonosti palkattua ja epäkiitollista ja moni poliisi ajautuu jopa itsemurhaan. 🚔 Kiinnostava joskin melko lyhyt kirja aiheesta! Jäin miettimään millainen tilanne Suomen osalta on, sillä onhan täälläkin aina välillä uutisointia poliisin rasismista, putkakuolemista tai muista asiattomuuksista. Vastaavanlainen soluttautuminen Suomen poliisiin vaatisi journalistilta kyllä ihan eri tason omistautumista jo koulutuksen pituudenkin takia. Ehkä jonkinlaisen kuvan voisi saada Olavi Lempisen kirjasta Poliisin pimeä puoli? Siinä kirjoittaja on tosin entinen poliisi joten aivan puolueeton kuvaus kirja tuskin olisi.

"Paina tämä mieleesi, tyttöseni, ja painakin kunnolla: niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen." Kirjan tapahtumapaikkana on sotien runtelema Afganistan, jossa kahden naisen kovat kohtalot kietoutuvat kenties hieman yllättävälläkin tavalla toisiinsa. 🕌 Tuhat loistavaa aurinkoa on kaunis kirja, jossa tapahtuu paljon kamalia asioita. Joku vetämäni lukupiirin jäsen kommentoi osuvasti, että kirja on kirjoitettu niin, että tuntuu kuin sen maailmaan suorastaan sukeltaisi sisään. Kaikki tuntuu niin täydellisen todelliselta, etenkin henkilöhahmojen tuntemukset ja reaktiot. Joskus kirjoissa häiritsee se, ettei hahmojen ajatuksista saa oikein kiinni tai toiminta on epäloogista, tässä kirjassa sellaisesta ei ole tietoakaan. Hahmot ovat aidosti ja syvästi inhimillisiä mistä johtui varmasti sekin, että kirjan tapahtumat jäivät pitkäksi aikaa päähän pyörimään ja tulivat ihan uniin asti. 🕌 Tästä kirjasta riittäisi analysoitavaa vaikka kuinka...

Riina on juuri valmistunut opettajaksi ja on kesätyötä vailla, aiempi kesätyö entisen poikaystävän isän firmassa ei nimittäin tule enää kyseeseen. Sattumalta Sirkka-täti Jylhäsalmelta kaipaa kesäapua kahvilalleen ja samalla Riinalle järjestyy työn lisäksi ilmainen mökkimajoituskin. Riinasta kiinnostuu itäsuomalaisella pikkupaikkakunnalla useampikin mies, joista jokaisesta paljastuu kirjan mittaan yhtä ja toista. 💖 Hattarahömppää. Milloinkohan opin, että romantiikka vaan ei ole minun genreni? Toisaalta luin tämän ihan ammatin puolesta, kun tämmöisiäkin pitää osata vinkata jos tarve vaatii. Alku tässä kirjassa on oikeastaan tosi kiva! Vasta siinä vaiheessa kun kaikki syrjäseudun miehet alkavat piirittää päähenkilöä  ja koko kerronta alkaa pyöriä ihastumisen ja ihmissuhdeasioiden ympärillä minulla lopahti mielenkiinto totaalisesti. Maaseutuelämän kuvaus oli kyllä ihanaa ja jos hömpästä tykkää niin tämä voisi olla oikein kiva kesäkirja.

Mannerheim tunnetaan pääosin siitä mitä hän teki Suomen sodissa mutta millainen oli nuoren Gustafin matka Suomen marsalkaksi ja mikä teki Mannerheimista Mannerheimin? Ei hän mikään todennäköinen vaihtoehto sotamarsalkaksi ollut, ainakaan jos lapsuutta ja nuoruutta tarkastellaan: koulukiusaaja potkittiin pois niin lyseosta kuin kadettikoulustakin ja lähtökohdat olivat muutenkin huonot perheen rahahuolien ja etäisen isän takia. 🐎 Kiinnostava sukellus Suomen historian merkkihenkilön lapsuuteen ja nuoruuteen. Itse en tiennyt Mannerheimista paljoakaan ennen tätä kirjaa ja huomasin ihmetteleväni, että miksi ihmeessä Mannerheimin nuoruusvuosista ei ole jo tehty draamasarjaa tai muuten pidetty asiaa enemmän esillä. Tai ehkä en ole vain ollut tarpeeksi kiinnostunut etsimään tietoa tätä ennen? Joka tapauksessa katsoisin varmasti mielelläni jonkun suurella rahalla tuotetun draamasarjan Mannerheimin nuoruusvuosista sillä draaman aineksia olisi vaikka kuinka paljon jos tätä kirjaa on uskominen. 🐎...

Työuupumuksesta kertova kirja, jossa on sekä eri ihmisten omia kokemuksia, että tutkimustietoa ja yhteiskunnallista analyysiä. "Totaalipysähdyksestä toipumiseen etenevä kirja tähtää siihen, että töihin on taas kiva mennä". 😵🤯😞 Nopea ja helppo kirja työuupumuksesta. Minun makuuni teoksessa oli etenkin alkuun liian suuri painotus erinäisten julkkisten uupumiskokemuksilla, vaikka kyllähän ne tarjosivat helppoja konkreettisia esimerkkejä. Kiinnostavin osuus kirjassa alkoi vasta sen loppupuolella, kun eri asiantuntijat pääsivät kunnolla ääneen. Esimerkiksi sodanjälkeisen ja nykyisen työkulttuurin vertaileminen oli erittäin kiinnostavaa ja vähän yllätyin siitäkin, että työuupumusta on ollut (tai se on tunnistettu) 1900-luvun alusta asti. 😵🤯😞 Pidän näistä työuupumuksesta kertovista kirjoista koska saan niiden kautta koko ajan paremman käsityksen omasta parin vuoden takaisesta uupumiskokemuksestani. Nämä kirjat ovat eräänlaista terapiaa ja olen vasta hiljaksiin kunnolla sisäist...

Yksinhuoltajaäiti Yasukon väkivaltainen ex-mies palaa yllättäen tämän kotioven taakse, syntyy riita ja tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että Yasuko lopulta tappaa miehen. Juuri kun Yasuko aikoo soittaa tapahtuneesta poliisille ja tunnustaa teon, ovikello soi ja Yasukon naapuri astuu sisään. Naapuri Ishigami, läheisessä lukiossa matematiikkaa opettava mies on kuullut mitä naapurissa on tapahtunut ja haluaa tarjota naiselle apuaan. ♟ Higashinon läpimurtoteos on saanut  useita palkintoja niin Japanissa kuin muuallakin, enkä yhtään ihmettele miksi! Alku tuntui hieman vaikealta johtuen japanilaisista nimistä, jotka olivat aika samanlaisia keskenään (molemmat tapausta tutkivat poliisit ovat esimerkiksi nimeltään Kusanagi ja Kishitani ja fyysikko Yukawa ja äiti Yasukokin menivät minulla usein keskenään sekaisin). Kuitenkin kun kirjan imuun kerran pääsi niin se piti otteessaan loppuun asti. Minun kohdallani vaikutusta oli myös sillä, että tiesin lopussa odottavan yllättävän loppuratkai...

Palkitun tutkivan journalistin paljastuskirja Venäjän korkeimman johdon hyväksymästä salamurhaohjelmasta. Ohjelman tarkoituksena on ollut päästä eroon Britanniaan paenneista oligarkeista,  venäläisistä toisinajattelijoista sekä heidän juristeistaan ja avustajistaan. Venäjän häikäilemätön toiminta sai jatkua peräti kaksikymmentä vuotta, ennen kuin länsimaat vihdoin reagoivat maaliskuussa 2018 tapahtuneen Skripalien murhayrityksen jälkeen. Kirja perustuu salaisiin asiakirjoihin, rikospaikkarodisteisiin, tiedustelulähteisiin sekä satoihin sisäpiirin haastatteluihin. ▪️ Kylmäävä tietokirja, jonka eteen on tehty valtavasti tutkimustyötä. Kuuntelin koko kirjan melkein putkeen ja niinä aikoina kun en kuunnellut niin ajatukseni pyörivät kirjan ympärillä. Moni asia tuntui aivan uskomattomalta, eikä kaikkein vähiten Iso-Britannian ja muiden länsimaiden suhtautuminen Venäjään ja Putiniin sekä monien asioiden lakaiseminen maton alle taloudellisten ja poliittisten syiden varjolla. Häkellyttävää...

Urheilutoimittajan ja hiihtoasiantuntijan yhdessä kirjoittama tietokirja legendaarisesta Siiri Rantasesta ja ammattihiihdosta Suomessa 1900-luvulla. 🏆 Ehdottomasti tylsin ikinä lukemani kirja. Koko teos on vain pelkkää toistoa asioista kuten: 1.Kuka johti, monellako sekunnilla ja missä kisassa. 2. Siiri voitelee suksia ja joskus voitelu onnistuu, toisinaan ei. 3. Siiri voittaa ylivoimaisesti! 4. Naisurheilua ei arvosteta. Ja siinäpä tiivistettynä koko kirja. 🏆 En toki ole urheilusta kiinnostunut muutenkaan mutta voisi kuitenkin kuvitella, että kirjoittajat olisivat osanneet tuoda tähän kirjaan muutakin kuin selostaa vuosikymmeniä vanhoja kisoja uudelleen ja uudelleen. Jotain sentään osattiin kertoa äiteen kisojen kautta muodostamista ystävyyssuhteista, mutta hyvin pintapuolisesti ja sivulauseessa sekin.

Odotin, että kirja olisi ollut enemmänkin elämäkerta mutta aika alkuvaiheessa kävi selväksi, että painopiste on nimenomaan Mengelen Etelä-Amerikan vuosissa eikä lapsuus- tai nuoruusajasta kerrota juuri mitään. Toisaalta ihan ymmärrettävä painotus, sillä Mengele eli paossa kuitenkin yli puolet elämästään. Siitä olin tosin ihan iloinen, ettei Mengelen Auschwitzin ajasta kerrota kuin ehkä yhdessä luvussa. Siinä yhdessäkin luvussa oli nimittäin ihan riittävästi sulattelemista. Kirja ei ehkä niinkään anna suoraa vastausta siihen mikä Mengelen sai toimimaan Auschwitzissa siten kuin hän toimi, mutta jonkinlaisen kuvan Mengelestä kuitenkin saa. Tähän kohtuullisen pieneen pakettiin on myös ahdettu aivan valtavasti yksityiskohtaista tietoa Mossadin ja muiden tahojen yrityksistä napata Mengele, ja välillä tulikin olo, että kerronta poukkoilee sinne ja tänne ja tuonne ja tekstiä oli siksi vaikea seurata. Vaatii siis keskittymistä. Tämä oli oikein kiinnostava ja laadukas tietokirja. Koin kuitenkin ...

Kirja on suunnattu erityisesti psykoterapeuteille ja muille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät häpeästä kärsivien ihmisten parissa. Kirjassa selitetään kuitenkin melko kansantajuisesti mitä häpeä on, mistä se johtuu ja kuinka siihen tulisi suhtautua. Kirjassa on myös paljon harjoituksia, joiden avulla voi pyrkiä eroon häpeän ikävistä seurauksista. 🖤 Taas todella tärkeä kirja, jonka lukemista voin suositella kaikille. Ajattelin, että tämä olisi kenties erityisen hyvää luettavaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ihmisille sekä tietysti vanhemmille. Itsekin huomasin omien huonoina pitämieni piirteiden johtuvan nimenomaan käsittelemättömästä häpeästä, mikä oli ehkä vähän yllättävääkin. 🖤 Ihanaa myös, että kirjan kansi on optimistisen ja iloisen keltainen! Hankin tämän melko varmasti omaan hyllyyn vielä jossain vaiheessa.

Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittamassa teoksessa kahdeksan  kirjoittajaa (Ohisalon ja Kotron lisäksi) pohtii esseissään tasa-arvoa valitsemistaan näkökulmista. Usein törmää ajatukseen, että Suomi on jo niin tasa-arvoinen maa, ettei mitään tarvitse enää tehdä. Tämä kirja ei ole samaa mieltä vaan tuo useiden eri kirjoittajiensa tekstien kautta ilmi, että olemme yhteiskuntana kaukana sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja että jotain pitäisi tehdä. Ja pian! 🌻 Nopeasti luettava ja tarpeellinen kirja. Mielestäni tasa-arvoasioista ei voi pitää liikaa meteliä ja pidin tässä kirjassa siitäkin, ettei se keskittynyt pelkästään esimerkiksi naisten ongelmiin vaan äänen saivat myös miehet. Kirjassa oli paljon hyviä esseitä mutta jos yhden haluaa erityisesti nostaa, niin kenties parhaiten mieleeni jäi Arno Kotron kirjoitus "Puhtaan subjektiivisia havaintoja sukupuolijärjestelmästä ja tasa-arvokeskustelusta". Mieleen jäi myös Maria Petterssonin teksti kokonaisuudessaan mutta aivan erit...

Venäjän keisarinnan, Katariina II Suuren polvi menee portaissa sijoiltaan, jonka johdosta hänelle ilmaantuu aikaa kirjoittaa muistelmat puhtaaksi kamariherransa ja ystävänsä Leonin avustuksella. Minä, Katariina kattaa Katariinan muistelmat syntymästä valtaistuimelle nousemiseen asti. 👑 Jos olisin mukana jossakin hyllynlämmittäjät-lukuhaasteessa niin tämä kirja sopisi siihen oikein hyvin koska se on lojunut tuolla hyllyssäni lukemattomana ainakin kuusi vuotta. Joskus vuosia sitten aloitin tämän kyllä mutta en päässyt alkua pidemmälle koska heti kirjan alussa Katariinalla menee tosiaan polvi sijoiltaan ja siitä syystä jätin kirjan aikoinaan lukematta. (Itselläni ei polvi ole mennyt ikinä pysyvästi sijoiltaan mutta pystyn kuvittelemaan siitä aiheutuvan kivun liiankin elävästi.) Nyt jostain syystä innostuin kuitenkin lukemaan tämän Finlandia-ehdokkaanakin olleen kirjan. Ison osan kuuntelin myös äänikirjana ja sille iso suositus. Leena Pöysti hoitaa työnsä lukijana erittäin hyvin! 👑 Kirja...

Suositun historioitsijan uutuus paneutuu Suomen kuuluisimpana pidettyyn selvittämättömään henkirikokseen eli Kyllikki Saaren surmaan. 17-vuotias Kyllikki Saari katosi Isojoella toukokuussa 1953 ja löytyi surmattuna viisi kuukautta myöhemmin. Keskisarja keskittyy kirjassaan kuvaamaan jutun pääepäiltyjen elämänvaiheita ja samalla hän yrittää raottaa myös Annikin teinielämän salaisuuden verhoa. 🔍 Tämä kyseinen henkirikos ja siihen liittyvä mysteeri ei ole missään vaiheessa minua mitenkään erityisesti kiinnostanut. Se on ollut minulle yksi tragedia muiden joukossa. Tartuinkin tähän kirjaan enemmänkin kirjailijan takia, sillä tiedän Keskisarjan tarjoavan elävää historian kuvausta, joka kuitenkin pohjaa tukevasti arkistoista kaiveltuihin aineistoihin. Keskisarjalla on myös omintakeinen kirjoitustyyli ja huumorintaju, josta pidän erittäin paljon. Kaikkiaan tämä kirja oli juuri sitä mitä siltä odotin ja halusin: kiinnostava ja opettavainen (vaikkakin aiheen puolesta synkkä) aikamatka 50-luvun...

Miksi pojat eivät lue kirjoja tai puhu tunteistaan? Millaisista palikoista miehisyys koostuu, mikä on miehelle hyväksyttyä ja mikä ei? Miksi niin moni nuori mies syrjäytyy tai miksi joistain nuorista miehistä tulee kouluampujia? Branderin omakohtaisissa esseissä pureudutaan maskuliinisen maailman kipukohtiin. 💣 Ihastuin tähän kirjaan ja luin sen nopeasti. Branderin kieli on taitavaa. Fiksun ja selvästi paljon lukeneen ja kultturellin ihmisen ajatuksia on ilo lukea. Monien ihmisten kirja-arvioissa korostui, että tekstejä pidettiin yliampuvina ja provokatiivisina mutta kai omat kokemukseni maskuliinisesta maailmasta ovat sitten niin hurjia, etten kokenut kirjailijan tekstejä mitenkään erityisen yliampuviksi. Ne olivat itse asiassa aika linjassa omien havaintojeni kanssa siitä millaista poikien ja miesten maailmassa on ja kuinka paljon siitä paljon puhutusta toksisesta maskuliinisuudesta juuri miehet itse kärsivät ehkä eniten. 💣 Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tästä aiheesta puhutaa...

Nuori toimittaja Silja on matkustanut Italiaan saadakseen uutta suuntaa elämälleen kokemansa mystisen, suuren menetyksen jälkeen. Matkallaan Silja pelastaa suomalaisen oopperadiivan hengen ja vastapalveluksena tästä oopperalaulaja kutsuu Siljan vieraaksi huvilalleen jonka nimi on Villa Speranza. 🍇 Jos nojatuolimatka Italiaan kiinnostaa niin tätä voisin suositella! Toinen puoli kirjasta oli itselle kenties hieman epäkiinnostavampi kolmiodraamoineen kaikkineen mutta koko kirjan läpi kulkeva ruuan, musiikin, arkkitehtuurin ja yleensä taiteen ja italialaisen maaseudun kuvaus onneksi kuljetti minua sujuvasti mukanaan loppuun asti. Pidän Hämeen-Anttilan tavasta kirjoittaa vaikka kaikille tällainen kuvaileva kirjoitustyyli ei toki sovi. Mukavaa ja kevyttä luettavaa tämä kyllä oli. Olisipa ihana matkustaa Italiaan vielä joskus! 😍

Seksiä, huumeita ja rock'n'rollia! Daisy Jones & The Six on 70-luvun amerikkalaiseen rock-maailmaan sijoittuva kirja, joka kertoo fiktiivisestä bändistä mutta niin uskottavasti, että välillä lukija unohtaa kaiken tosiaan olevan vain pelkkää sepitettä. Kirjassa kerrotaan kuinka sooloartisti Daisy Jones päätyi The Six-nimiseen bändiin, kuinka bändi tämän ansiosta ampaisi aivan uudenlaiseen suosioon ja sitten lopulta suosionsa huipulla hajosi. 🌻 Jos kiinnostuit, niin suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan tämän englanninkielisenä äänikirjana. Jokaisella kirjan hahmolla on oma äänensä (kirjaimellisesti, jokaiselle hahmolle on oma ääninäyttelijänsä) ja kirja muistuttaa itse asiassa melkein enemmän dokkaria kuin kirjaa. Kirja onkin kirjoitettu ikään kuin se olisi käsikirjoitus bändiä käsittelevään dokumenttielokuvaan: haastattelija johdattelee keskustelua ja bändin jäsenet muistelevat menneitä. Näyttelijät myös todella eläytyvät esittämiinsä hahmoihin ja eri henkilöiden tunteet v...

Marvelin supersankarielokuvista tuttu Loki on saanut oman trilogian, jonka ensimmäinen osa tämä Petoksen nuori jumala on. Trilogia kertoo tarinan siitä miten Lokista tuli Loki, eli miten tämä löysi voimansa ja todellisen luonteensa. Ensimmäinen osa vie 1800-luvun Lontooseen, jonne Odin lähettää Lokin suorittamaan tehtävää (tai rangaistukseksi, kuten Loki asian tulkitsee). 🎩 Tätä on varmasti moni muukin kaivannut kun vain minä! Ahmin kirjan päivässä ja olen niin iloinen, että tälle on tulossa vielä jatkoakin. Olen ollut Loki-fani ihan siitä ensimmäisestä Thor-leffasta lähtien eli, herranen aika, nyt jo kymmenen(!) vuotta. Kirja oli hyvin rakennettu ja vaikka juoni tuntui välillä ehkä liiankin ennalta-arvattavalta niin lopussa huomasin yllättyväni. 🗡 Hahmot olivat uskottavia, etenkin Loki onnistuttiin kuvaamaan siten kuten hänet fanien keskuudessa nähdään ja millaiseksi hänet kuuluu mielestäni kuvata. Loki oli riittävän moniulotteinen mm. sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen suhte...

Kirja sijoittuu 60-luvulle ja kertoo Jaakko Kaivola-nimisen hahmon varusmiespalvelusajasta Kontiorannan varuskunnassa. Mausteena teoksessa aika paljonkin uskossa olevan päähenkilön identiteetin pohdintaa ja yleensä sitä kuinka asepalvelus ja kristilliset arvot lyövät vahvasti vastakkain. 👌 Kaikkeen kiinnostavaan sitä törmää kun on töissä kirjastossa! Tästäkään kirjasta en olisi kuullut, ellei eräs asiakas olisi siitä kysellyt. Asiakas taas oli sattunut lukemaan kirjailijasta kertovaa lehtijuttua, jossa tämä kirja oli mainittu. Tämä olikin niin kiinnostava kirja, että pitkästä aikaa pääsin uppoutumaan lukemiseen niin, että melkein koko yö meni lukiessa. Siitä johtuu ehkä sekin, että kuvassa on aika väsyneen oloinen ja näköinen lukija. 👌 Voisi kenties kuvitella, että varusmiespalvelus olisi radikaalisti muuttunut sitten 60-luvun mutta pääpiirteissään homma on edelleen ihan samanlaista. Aseiden kanssa ollaan toki tarkempia ja simputus ei ole ihan niin järkyttävää mutta muuten. Se olikin...

Tämä Vihervaaran Annan ensimmäinen osa tuskin kaipaa suurempia esittelyjä. Keski-ikäinen sisaruspari on päättänyt ottaa orpokodista pojan auttamaan tilan töissä mutta tapahtuukin erehdys ja pojan sijasta tilalle saapuu 11-vuotias tyttö nimeltä Anna. Anna saa kuitenkin jäädä Vihervaaraan sillä molemmat sisaruksista ihastuvat tyttöön. Annalla on vilkas mielikuvitus ja hän joutuukin sen vuoksi usein kaikenlaisten kommellusten keskelle niin koulussa kuin kotonakin. 🌸 En ole muuten tätäkään klassikkoa aiemmin lukenut mutta nyt sain aikaiseksi! Aiempi kosketukseni Annaan on tapahtunut tv-sarjojen kautta ja olinkin yllättynyt esimerkiksi siitä miten ihanaksi paikaksi Vihervaara kirjoissa kuvataankaan. Ei Vihervaaran ihanuus tv-sarjoissa oikein välity. Onhan tämä ihana kirja noin muutenkin ja Annan dramaattisuus on joskus (tai useinkin) niin yliampuvaa, että se ihan naurattaa. Muutenkin tämä oli mukavan kevyttä olematta kuitenkaan mitään hömppää. Juuri sopivaa luettavaa tähän keväiseen aikaan...

Autofiktiivinen romaani ulkopuolisuuden kokemuksesta ja itsensä etsimisestä. Samastuttava nuoren naisen kasvukertomus. 🐄 On kyllä taas pakko sanoa, että ellei tämä olisi ollut lukupiirikirja niin kesken olisin jättänyt. En niinkään siksi, että tämä olisi mitenkään erityisen huono kirja (päinvastoin!), en vain pitänyt Turusen lakonisesta tyylistä. Lisäksi kirjan aiheet olivat kenties liian synkkiä ja ahdistavia tähän hetkeen kun valoisuus lisääntyy ja kesä lähestyy. 🐄 Päähenkilön vaikea äitisuhde ajaa tarinaa eteenpäin. Äiti haluaisi kaiken olevan ihan vain tavallista, ja hänestä olisikin esimerkiksi parasta, että hänen tytöstään tulisi isona vaikkapa siivooja, koska ei ole mitään pahempaa kuin erikoiset ihmiset, jotka tekevät itsestään numeron. Ja kuitenkin päähenkilö muuttaa jo 15-vuotiaana pois kotoa pääkaupunkiin, valmistuu taidelukiosta ja muuttaa sitten Lontooseen. Sanoisinko jopa, että "aika erikoista..." (Äidin toistuva hokema, joka alkaa aika nopeasti ärsyttää).

Odotukseni ja vaatimustasoni olivat ehkäpä viimeksi lukemani tietokirjan (Korkeintaan vähän väsynyt) jälkeen niin korkealla, että tämä teos tuntui siksikin niin köykäiseltä. Kenties hieman epäreilua Honkasaloa kohtaan, mutta minkäs teet. ▪️ Takakansi lupaa, että kirjailija käsittelee yksinäisyyttä omien ja muiden kokemusten kautta "puhuttelevasti" mutta en nyt ehkä ihan sitä sanaa käyttäisi. Ainakaan omalla kohdallani. Kirja oli rakenteeltaankin aika sekava, eikä oikein lukijana tiennyt onko äänessä nyt itse kirjailija vai joku nettipalstalla omasta elämästään avautuva random Matti vai Maija. En myöskään oikein ymmärtänyt missään vaiheessa, että mitä lisäarvoa nämä Matit ja Maijat tähän teokseen tuovat. Olisin kaivannut kirjaan paljon enemmän ihan puhdasta faktaa sellaisen päiväkirjamaisen ja yksipuolisen pohdinnan tilalle. ▪️ Varmasti tämä teos kuitenkin tarjoaa joillekin yksinäisyydestä kärsiville vertaistukea ja tiedän ainakin yhden ihmisen jota tämä kirja on ihan aidosti ...

Uutisankkurin elämään ja puuduttavaan arkipyöritykseen kyllästynyt Huilaja päättää puolisonsa kanssa ostaa oranssin pakettiauton, muuttaa siihen ja suunnata kohti Eurooppaa ja seikkailuja. Takakansi kertoo kirjan olevan "rehellinen roadtrip syvälle ihmismieleen". 🚘 No tuota. Pettymyshän tämä oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Pidän ideasta pakettiautossa elämisestä ja maasta toiseen matkustelusta mutta jotenkin tämä ei nyt vain toiminut. En tiedä kuinka paljon kuuntelukokemukseeni sitten vaikutti se, että Huilaja itse lukee äänikirjan ja sävy on useassa kohtaa kummallisen agressiivinen. Itsekeskeisestä kerronnasta kirjaa on myös arvosteltu mutta itseäni häiritsi kenties eniten se, ettei matkantekoa tai ympäristöä lopulta niin kauheasti kuvailtu. Yllättävän paljon kirjoittaja antaa teoksessaan tilaa esimerkiksi matkantekonsa saaman  mediahuomion puimiseen. Ilmeisesti entisen uutisankkurin irtiotto arjesta kiinnosti aikanaan paljon ainakin iltapäivä- ja naistenlehtiä. 🚘 Kii...

Kirja 2000-luvun burnoutkulttuurista Kolun omien kokemusten ryydittämänä. Mikä meitä uuvuttaa ja mitä asialle voisi tehdä? ▫️ Minulla oli jo joitain ennakkoajatuksia tästä Kolun teoksesta, sillä onhan tämä ollut viime aikoina paljon esillä ja moni on tämän jo lukenut. Yllätyin kuitenkin miten hyvin tämä on kirjoitettu! Samastuin moneen kohtaan ja kirjailijan omien kokemusten lisäksi kirjassa oli runsaasti myös tutkimustietoa eli asiat eivät jääneet pelkän mutuilun tasolle. ▫️ Koin kirjan parissa monia oivalluksen hetkiä ja sai tämä myös kyseenalaistamaan syvälle juurtuneita ajatus- ja toimintamalleja. Miksi esimerkiksi pitäisi aina mennä sinne epämukavuusalueelle? Olen tehnyt sitä jo ihan tarpeeksi. Jos vaikka nyt vain nauttisin vähän aikaa siitä, että olen mukavuusalueellani, jossa on tuttua ja turvallista. Oli myös huojentavaa kuulla, etten ole ainoa joka ajattelee, että olen muita ikäisiäni jäljessä kun en etenekään sitä perinteistä polkua jossa valmistutaan ensin koulusta, mennään ...

Tieteisdystopia tulevaisuuden Suomesta 2050-luvulla, jossa jokaisen 75 vuotta täyttävän pitää tehdä "exitus" (käytännössä siis itsemurha). Jos exitusta ei tee, menettää kansalaisuutensa ja kaikki omaisuus takavarikoidaan valtiolle. Kirjan päähenkilö Annastiina Kankaanrinta on entinen poliitikko, joka valmistautuu omaan exitukseensa mutta lähteekin pakomatkalle ja alkaa pohtia sitä kuinka on rajallisen aikansa maan päällä viettänyt ja olisiko jotain voinut tehdä sittenkin toisin. Erityisen kiinnostavan pohdinnasta tekee se, että Annastiina on itse ollut ideoimassa ja ajamassa kansalaisuuden rajaamista 75 ikävuoteen. ⌛ Kuuntelin tämän äänikirjana ja kehunkin ensimmäisenä lukijaa. Pidin myös siitä kuinka uskottavalta 2050-luvun maailma tuntui kaikkine hologrammi-Heath Ledgereineen ja drone-toimituksineen. Lisäksi tuntui täysin uskottavalta, että niinkin hullu ajatus kuin kansalaisuuden rajaaminen johonkin tiettyyn ikään saisi niin paljon kannatusta, että siitä voitaisiin säätää ...

Deja ja Josie ovat työskennelleet yhdessä kurpitsafarmilla joka syksy koko lukion ajan. Nyt on edessä kuitenkin viimeinen yhteinen työvuoro ennen collegeen lähtöä ja siitä on tarkoitus tehdä ikimuistoinen. 🍁🍂 Eletään tietysti vasta helmikuuta mutta kai tällainen syysihminen saa tunnelmoida halloweenia ja kurpitsoita ympäri vuoden? Lisäksi sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän sarjakuvan... Kröhm. Tämä oli oikein söpö pieni tarina ja rakastin kuvittajan tyyliä. Tarinallisesti tästä tuli mieleen alkuun lähinnä joku lasten luukkukirja: "Mennään paikkaan X koska toffeetytön pitäisi olla siellä. Voi ei toffeetyttö onkin  lähtenyt jo paikkaan Y, mennäänkin sinne!" (Ja tätä toistuu about 5-10 kertaa) Eli aika pitkälti lukijaa kierrätetään vain ympäri sinänsä ihan hienoa kurpitsafarmia. Loppu oli ennalta-arvattava mutta silti ihan mukava. Kiva syksyinen tunnelmapala siis tämä

Suomi on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kaikki palvelut on siirretty kasvukeskuksiin mutta samaan aikaan Helsinki on estänyt maaltamuuton. Pohjoinen kyllästyy meininkiin ja julistautuu itsenäiseksi ja sisällissotahan siitä tulee. 👊 Tämän kirjan olen jo pitkään halunnut lukea! Ilmeisesti ihan useamman  vuoden ajan kun tämä on kuitenkin julkaistu jo 2012. Alku olikin ihan hauska ja hörähtelin ääneen muutamaankin otteeseen. Puolivälin jälkeen kirja kuitenkin tuntuu menettävän terävimmän kärkensä ja loppu tuntui jo vähän tarpomiselta. Henkilöhahmoja on melko paljon ja jotkut ovat kritisoineetkin sitä, ettei mihinkään hahmoon saada kunnolla syvyyttä. Itseäni se ei häirinnyt. Hahmoista Etelän joukoissa taisteleva alikersantti Jesse Purola jaksoi "mitä Koskela tekisi"-mietintöineen naurattaa jonkin aikaa mutta sitten sekin alkoi kyllästyttää.

Teos kertoo laivaemäntä Katariina Kettusen elämästä toisen maailmansodan loppuvaiheiden aikana. Ensin Kettunen joutui Norjan rannikolla saksalaisten vangitsemaksi ja sieltä Pölizin keskitysleirille. Sodan loputtua kirjoittaja ei kuitenkaan päässyt heti palaamaan Suomeen vaan joutui kohtaamaan vielä lukuisista vastoinkäymisiä ja vangitsemisia sekasortoisessa Euroopassa. Kettunen vangittiin ensimmäisen kerran 5.9.1944 ja takaisin Suomeen hän pääsi vasta 19.1.1946. ▪️ Tämä kirja oli erittäin kiintoisa mutta erittäin raskas sekä hyvin vanha ja jo vähän homeinen (tämä uudempi painos oli vuodelta 1961). Kettunen joutuu kirjan aikana niin monta kertaa vangituksi, pahoinpidellyksi ja melkein teloitetuksi, että lukijan valtaa välillä jo epäusko. Juuri kun kirjoittaja luulee suhdanteiden nyt vähän muuttuneen ja kotimatkan alkavan, niin jotain ikävää taas tapahtuu. Onneksi matkan varrella on sentään hyviäkin ihmisiä, jotka tarjoavat pyyteettömästi apuaan. Auttajien ansiosta lukijakin jaksaa seura...

Aarne Kovala työskentelee sotamateriaaleja Suomen, Saksan ja Puolan välillä kuljettavalla laivalla kunnes Suomi katkaisee suhteet Natsi-Saksaan vuonna 1944. Tällöin Danzigin satamassa pysähtyneet suomalaiset merimiehet pidätetään ja kuljetetaan vankileirille Stutthofin keskitysleirille. Aarne on vasta 16-vuotias mutta selviytyy sodan loppuun asti hengissä. Kirja on Aarnen tyttären, Liisan kirjoittama ja julkaistu alunperin englanniksi vuonna 2017. ⚫ Huh mikä kirja. Paljonhan näissä keskitysleirikuvauksissa on aina samaa mutta jokaisen oma kokemus on kuitenkin hieman erilainen. En ole myöskään koskaan aiemmin lukenut kirjaa, jossa kerrotaan nimenomaan suomalaisen keskitysleirivangin kokemuksista. Ei minulle tullut mieleenkään, että esimerkiksi suomalaisia merimiehiä olisi Saksassa vangittu. Näin se lukeminen taas opettaa uusia asioita. ⚫ Ahdistavahan tämä on paikoin paljonkin, mutta sitä nyt varmasti tällaisen kirjaan tarttuva osaa odottaa. Näitä kirjoja lukiessa jaksaa aina yllättyä si...

1860-luvulta vuoteen 2002 ulottuva tarina neljän sukupolven naisista, joiden elämää painavat vaikeneminen saamelaisista sukujuurista ja menneistä tapahtumista. 🏞️ Olipa tervanjuontia tämän lukeminen! Ei edennyt ei sitten millään, eikä hyppiminen eri vuosikymmenten ja henkilöhahmojen välillä ainakaan helpottanut lukukokemusta. Etenkään, kun eri vuosikymmenillä saatettiin puhua eri henkilöistä, joilla oli kuitenkin täysin sama nimi. Jos tämä ei olisi taas yksi lukupiirikirjoista olisin jättänyt tämän suosiolla kesken. 🏞️ Hyviä puolia: saamelaisten kokeman syrjinnän ja sorron kuvaus sekä oivallus siitä kuinka traumat kulkeutuvat sukupolvilta toisille, ellei niitä käsitellä.

Yhdeksän sarjakuvataiteilijaa kuvaa sitä, miltä työuupumus voi näyttää. Kokemukset ovat sekä omakohtaisia että kerättyjä. Albumin ovat toimittaneet Anssi Vieruaho ja Karoliina Korhonen. 💣 En tiedä millaista tätä olisi lukea jos ei olisi itse koskaan ollut uupunut, mutta varmaankin  esimerkiksi Mari Ahokoivun sarjakuva Trying is just the first step toward failure olisi todennäköisesti mennyt minulta ihan ohi. Nyt se iski minuun albumin sarjakuvista varmaan  kaikkein eniten. Kyseisessä sarjakuvassa ei siis ole lainkaan sanallista kerrontaa ja koko sarjakuva on  viivojen ja koukeroiden sekamelskaa, josta silloin tällöin puskee esiin käsi tai jalka. Maailma kuvataan  mustavalkoisena, lukuun ottamatta unen ja tietokoneen tarjoamia väriläikkiä. Aika kuvaavaa. Juuri niin epäselvää ja sotkuista elämä uupuneena on ja vain harvat asiat tarjoavat sisältöä elämään. 💣 Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt on ollut paljon esillä ja varmasti ihan syystä. Katkenneita lankoja tuo ku...

Anni on 37-vuotias, hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä eikä parisuhdetta ja hän on 168 senttiä pitkä ja 138 kiloa painava. Iso. Hän on myös älykäs ja hyvä puhumaan, vaikkei oikein painonsa vuoksi uskallakaan puhua ajatuksiaan ääneen. Hiljalleen Anni alkaa kuitenkin löytää itsestään pienen (tai ison) läskiaktivistin ja sen avulla asiat alkavat hiljalleen järjestyä. 💪 No nyt sattui pitkästä aikaa oikeasti hyvä kirja kohdalle! Arastelen aina vähän mieskirjailijoita ja etenkin silloin jos näiden teosten päähenkilönä on nainen. Onneksi on olemassa kuitenkin kirjailijoita kuten Pekka Hiltunen ja Tommi Kinnunen, jotka vähän ravisuttavat ahtaita käsityksiäni miesten kirjoittamista naishahmoista tai nyt kirjoista yleensä. Tämähän oli oikein feministinen voimateos. 💪 Isossa oli isosti asennetta, ymmärrystä ja ennen kaikkea älykkyyttä. Taustatutkimus on tehty hyvin ja oli mahtavaa lukea ihmisestä, joka rohkaistuu seisomaan suorassa ja omilla tukevilla jaloillaan. Kirja laittaa m...

Helsingin Sanomien päätoimittajanakin toimineen Reetta Meriläisen muistelmateos. Lukija pääsee tutustumaan 50- 60-lukujen köyhään mutta onnelliseen eloon Pohjois-Karjalan Polvijärvellä ja toisaalta Helsinkiin ja hohdokkaaseen toimittajan työhön sekä "parempiin piireihin". 📝👧 Valikoin tämän luettavakseni kun vetämäni lukupiirin eläkeläiset kovasti tykkäävät kaikesta paikallisesta ja kun tässä oli takakannessa evakotkin mainittu niin tämä oli heille ihan selvä valinta. Toki Polvijärvelle on meiltä vähän matkaa mutta samaan kirjastokimppaan kuulutaan kuitenkin. 👧📝 Itselle antoisinta kirjassa oli 50- ja 60-lukujen kuvaus sekä kirjoittajan monipuolinen kulttuuritietämys. Urheiluintoilusta en niin välittänyt, kuten en siitä parempien piirien kuvauksestakaan. En oikein saanut niihin otetta.

Kirja perustuu Eila Tiurin päiväkirjaan, jossa hän kuvaa lotta-aikaansa Lappeenrannan sotavankisairaalassa. ⚫ Goodreadsissa tämä kirja ei ole saanut kovin kummoisia arvosteluja ja joku tuntui olevan pettynyt siihen kuinka vähän tässä kirjassa kuvataan itse sotavankisairaalan arkea. Itse kyllä pidin tästä! Ehkä juuri siksikin kun tässä kuvataan myös vapaa-ajanviettoa ja kaikkea muutakin kuin vain sotavankisairaalan arkea. Eihän elämä lotillakaan ole ollut pelkkää velvollisuuksien täyttämistä vaan välillä ollaan käyty vaikka ystävän kanssa syömässä tai hiihtoretkillä. Hurjaa kyllä ajatella miten olemattomalla koulutuksella lotat on laitettu sitomaan haavoja mutta siihen aikaan on asioihin kai suhtauduttu vähän eri tavalla kuin nykyään. ⚫ Olen talvi- ja jatkosodasta kiinnostunut joten tämä oli ihan jo siinä mielessä mielenkiintoinen kirja lukea. Lotista en ole myöskään lukenut juurikaan joten tämä oli ihan sivistävä teos siinäkin mielessä.