Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Tarina toisistaan eroon joutuvista sisaruksista sekä juurien etsimisestä. Afganistanin lisäksi liikutaan Pariisissa, Kaliforniassa ja Kreikassa ja ajallisesti tarina sijoittuu 1940-luvulta lähelle nykypäivää.
🪶

"Mutta on tärkeää tuntea juurensa. Tietää mistä aloitti elämänsä. Jos ei tiedä sitä, elämä tuntuu epätodelliselta. Kuin palapeliltä. Kuin olisi hukannut tarinansa alun ja yrittäisi myöhemmin ymmärtää, mistä on kyse."
🪶
Melkoinen palapeli Hosseinin kolmas teos onkin ja ainakin itselle auttamattoman sekava. Hyvä kun sain tämän ajoissa luettua lukupiiritapaamiseen, sellaista takkuamista tämän lukeminen oli!

Heti kun pääsin kiinni tarinan imuun niin kirjailija heittikin minut aivan uuteen aikaan ja paikkaan, eikä minulla ollut puolet ajasta mitään hajua siitä mikä asia nyt liittyy mihin. Hyvinhän Hosseini tietenkin kirjoittaa ja kieli on edelleen ihan yhtä kaunista ja taianomaista kuin vaikka Tuhannessa loistavassa auringossa, mutta tuntui siltä kuin kertojalla olisi kirjan punainen lanka ollut jotenkin kadoksissa. (Lukijalla se oli ainakin hukassa.😅)