Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

 

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha
2014
Atena
283 s.

 "Kuivan aavikkotuulen pyyhkimä Hargeisan kaupunki pidättää hengitystään. On vuosi 1987, ja Somalian diktatuuri on kaatumaisillaan. Yhdeksänvuotias Deqo-tyttö on karannut pakolaisleiriltä. Hän haaveilee elämänsä ensimmäisistä kengistä, mutta kaupungin kaaos tempaisee hänet mukaansa. Kawsar, yksinäinen leski, makaa vuoteessaan hedelmätarhan ympäröimässä talossa toipumassa sotilaiden pahoinpitelystä. Filsan, nuori naissotilas, on muuttanut Hargeisaan edetäkseen urallaan. Pian hän tajuaa, mitä armeija häneltä todella vaatii. Raju ja riipaisevan kaunis romaani punoo yhteen kolmen naisen tarinat keskellä kuohuvaa Somaliaa. Silti Kadotettujen hedelmätarha versoo toivoa, solidaarisuutta ja kaiken voittavaa selviytymisen halua."

Hieno kirja. Valitsin tämän vetämäni lukupiirin viimeiseksi kirjaksi vaikka tiesinkin jo suunnilleen mitä lukupiiriläiseni tästä olisivat mieltä. Keskustelu ei oikein lähtenytkään käyntiin, mikä johtui lähinnä aiheen vieraudesta, vaikeista nimistä ja yhtymäkohtien puutteesta. Toinen maailmansota, Suomen historia ja yleensäkin länsimaiset teokset ovat itsellenikin paljon tutumpia, enkä osannut oikein sysätä keskustelua tämän kirjan teemoihin. Jotain vaikutusta voi varmasti olla silläkin että kyseessä oli viimeinen vetämäni tapaaminen ja otin siksi keskustelun melko löysin rantein. Olin kuitenkin hieman harmissani, ettei kirja aiheuttanut niin vilkasta ajatustenvaihtoa, etenkin kun olin itse tästä niin innoissani.

Oli kyllä melko omituista huomata sekin, että vaikka ajattelin pitäväni tästä kirjasta kovasti sitä lukiessani, ei siitä tuntunut jäävän mieleeni paljoa. Tämä oli jostain syystä yksi niistä kirjoista jotka luettuaan unohtuvat. Ei tämä kuitenkaan yhdentekevä kirja ole missään nimessä. Joskus kun tuntuu, että ne kirjat jotka unohtuvat saman tien ovat aika yhdentekeviäkin. 

Mieleeni jäi eniten nuoren naissotilaan Filsanin tarina, joka minut houkutteli alunperinkin valitsemaan juuri tämän kirjan. Yleensähän tällaiset sotiin sijoittuvat tarinat kerrotaan miessotilaan näkökulmasta jos sotilaan näkökulmaa halutaan. Naiset ja lapset taas ovat enemmänkin kärsijöinä. Myös kirjan kansi on poikkeuksellisen kaunis ja vaikutti valintaan. 

Eräs kohta, jossa Filsan pohtii sitä miksei herätä kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa, on jäänyt mieleeni. Ehkä koin siihen niin vahvaa samastumista. Ja sitten on nuori, pakolaisleiriltä karannut tyttö Deqo joka koittaa selvitä parhaansa mukaan. Deqoa käy vain koko ajan sääliksi, vaikka tyttö pärjääkin ihan hyvin omin avuin. Nuoren tytön kautta käsitellään muun muassa myös jonkin verran tyttöjen ympärileikkausta, joka aiheutti lukupiiriläisissä erityisen vahvoja mielipiteitä. Syystäkin toki. Mainittakoon tässä vielä saman tien vanha leskikin, jonka hahmo perustuu ilmeisesti vahvasti kirjoittajan omaan isoäitiin. Kawsar on vahva, kaiken nähnyt ja kokenut nainen joka ei anna pompottaa itseään. Oikeastaan ihanan anarkistinen ja ihailua herättävä hahmo. Tulee semmoinen olo, että: "Noni! Näytä niille Kawsar!" Kaikkiaan toimiva valinta kirjoittaa kirja kaikkien näiden kolmen eri-ikäisen ja eri taustoista tulevien naisten kautta. Vaati tosin vähän totuttelua oppia "vaikeat" nimet ja yhdistää ne oikeisiin henkilöihin.

Sodan raakuus tuodaan esille, mutta turhia liioittelematta ja toisaalta kaunistelematta. Esimerkiksi kun Filsan haavoittuu, hänet tuodaan sairaalaan jossa nuoria koululaisia vuodatetaan kuiviin, jotta sotilaat saisivat verta. Järjetöntä ja turhaa raakuutta, mutta sellaista sodassa kai tapahtuu. Asiat kuvataankin juuri toteavaan sävyyn; että tällaista tämä nyt on.

Kuten hyvissä kirjoissa usein, tässäkin loppu yllättää. Pitäisi muuten lukea enemmänkin muiden kuin länsimaalaisten kirjailijoiden teoksia. Niiden kautta kiinnostuu etsimään lisää tietoa kyseisestä maasta ja sen historiasta. Itse tiedän nyt ainakin hieman enemmän Somalian sisällissodasta kuin ennen tämän kirjan lukemista.