Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia

Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia

1956
Tammi
 281 s.

"On  kesä 1942, ja tuore helsinkiläisylioppilas Ulla kaipaa muutosta elämäänsä. Välittämättä isänsä ja komean Arvi Mäkipuron vastusteluista Ulla lähtee radistilotaksi Itä- Karjalaan. Monet lotat ovat ensimmäistä kertaa poissa kotiseudultaan, ja seikkailunhalu saa nuorista tytöistä helposti vallan. Rintamalla lottien kunniaa vahditaan kuitenkin tarkasti, ja sotilaidenkin moraali asetetaan heidän kontolleen. Toisaalta uudessa tilanteessa on pakko itsenäistyä nopeasti ja oppia kantamaan vastuu tekemisistään. Toisten pääasiallinen tavoite on päästä hyviin naimisiin.

Ulla oppii nopeasti ja osoittautuu hyväksi työssään, mutta joukosta löytyy myös niitä jotka eivät arvosta lottia vaan kyseenalaistavat heidän taitonsa ja isänmaallisuutensa. Ullakin joutuu perustelemaan valintaansa eikä työläisperheen lapsena ole aina itsekään varma, mihin oikein kuuluu.

Pikkuhiljaa uomiinsa asettunut arki muuttuu lopulta taisteluksi elämästä ja kuolemasta, kun Venäjä aloittaa pitkän asemasotavaiheen jälkeen suurhyökkäyksen. Pian unelma Suur-Suomesta vaihtuu pelkoon rakkaiden kohtalosta"

Tämä blogiteksti on jäänyt jonnekin blogiluonnosteni syövereihin jo vuosikausiksi. Alun perin minulla oli tarkoituksena ottaa tällä tekstillä osaa tällaiseen mielenkiintoiseen haasteeseen, joskus aikaa sitten olleen naistenviikon kunniaksi. Nyt tämä kirjoitus tulee sitten myöhässä, mutta tulee kuitenkin! Sain luettua tämän Kenttäharmaita naisia juuri sopivasti loppuun kun tuo naistenviikon haaste tuli tietoisuuteeni ja siksi minulla oli tarkoitus kirjoittaa juuri tästä kirjasta. Tämän teoksen aihe on mielestäni erinomainen juuri naisnäkökulman tarkasteluun ja juuri naisnäkökulman vuoksi minä tämän kirjan yleensä otin luettavakseni.

"- Ei minulla ole mitään lottia vastaan, vaikka en haluakaan oman perheeni naisväen niihin kuuluvan, eno selitteli mielipidettään. - Sanon vain, että sota on miesten hommaa, ei siihen nainen sovi. Mitäs tuommoiset kaksikymmenkesäiset tyttöset politiikasta tietäisivät. Kantavat aatteen viiriä vain lapsellisessa elämäninnossaan ja joutuvat suuressa tietämättömyydessään tavallaan aatteen uhreiksi syyttä suotta."

Olen ollut kiinnostunut lotista ainakin siitä lähtien kun yläkoulussa historian tunneilla käsiteltiin Suomen sotia. Ennen tätä kirjaa en kuitenkaan ollut lukenut juuri mitään erityisesti lottiin liittyvää. Toisinaan minun on kyllä tehnyt mieli etsiä vaikkapa lottiin liittyvää tietokirjallisuutta, mutta se on sitten syystä tai toisesta jäänyt  vain ajatuksen tasolle. Yritin myös jossain vaiheessa lukea Reino Lehväslaihon Lottien sotaa, mutta luovutin sen suhteen jo alkumetreillä. Ehkä annan sille vielä joskus uuden mahdollisuuden.

Kesän alussa siskon luona käydessäni sain sattumalta tämän Irja Virtasen kirjan itselleni lainaan. Odotukseni tätä Virtasen kirjaa kohtaan eivät olleet kovin korkealla ja minulta kestikin sata sivua, ennen kuin pääsin kunnolla kirjaan sisään. Sadan sivun maagisen rajan ylitettyäni aloin kuitenkin jopa pitää tämän kirjan lukemisesta. Kerronta on realistista ja eloisaa, ja etenkin ihmisten eri murteita on hauska "kuunnella". Kirjassa ei kuitenkaan varsinaisesti tapahdu mitään, ja kirjan tapahtumat sijoittuvatkin enimmäkseen asemasotavaiheeseen. Kirja olikin väliin puuduttava, kun koko ajan ei jaksaisi lukea siitäkään kuinka lotat metsästävät kilpaa itselleen aviomiehiä.

Kenttäharmaita naisia-teosta on kutsuttu naisten Tuntemattomaksi sotilaaksi, ja kyllähän siinä osin on samoja ominaisuuksia kuin Linnan romaanissa. Ehkä selkeimmät samankaltaisuudet liittyvät kielen eläväisyyteen, miljööseen ja tapahtumien ja ihmisten rehelliseen kuvaamiseen. Oikea Tuntematon oli kuitenkin minulle paljon parempi lukukokemus kuin tämä Kenttäharmaita naisia. En osaa perustella tätä mielipidettä mitenkään muutoin kuin sillä, että Kenttäharmaita naisia oli toisinaan aivan tappavan tylsää luettavaa.

Tässä välissä minun on kuitenkin pakko tarttua tuohon ylös lainaamaani tekstinpätkään. Valitsin tuon tekstinpätkän siksi, että se kertoo minusta paljon tämän kirjan mieshahmojen ajatuksista ja asenteista lottia, tai yleensä naisia kohtaan. Hassua kyllä, tuo kyseinen mielipide siitä, etteivät nuoret naiset tiedä politiikasta mitään on yllättävän osuva myös tähän päivään. Itse tällaisena noin "kaksikymmenkesäisenä tyttösenä" saa aina toisinaan kuulla vastaavanlaisia lausahduksia tai lukea niitä netin keskustelupalstoilta. Tietenkin ne jättää aina omaan arvoonsa. Kyllä se kuitenkin vähän häiritsee, että on vieläkin ihmisiä jotka ajattelevat noin.

Sanon tähän loppuun vielä sen, että tämän kirjan loppuratkaisu on kaikessa yllättävyydessään todella hieno. Voisi jopa kuvailla kirjan lopetusta nerokkaaksi. Ehkä vain sen loppuratkaisunkin takia tämä kirja kannattaa tarpoa läpi.

"- Tyttöjen täytyy kuulemma saada silloin tällöin vetistellä pitääkseen silmänsä kirkkaina ja hermonsa tasapainossa, nuorukainen nauroi, otti pöytälaatikosta joitakin papereita ja meni menojaan."