Kathryn Stockett: Piiat

Kathryn Stockett: Piiat
2009
WSOY
462 s.

"Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa. Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä."

Tässä yksi niitä harvoja kirjoja jonka olen lukenut jopa toisenkin kerran. Kylläpä oli kiva lukea tämä Piiat taas pitkästä aikaa. En tiedä olisiko tätä tullut luettua uudelleen, ellen olisi ottaunut vetääkseni lukupiiriä Uimaharjun kirjastossa, lukeminen kun on ollut nihkeää jo pitkän aikaa.  Ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi valitsin tämän siksi, että ajattelin tämän olevan helppo aloituskirja. Pehmeä lasku. 

Piiat vie Mississipin kuumuuteen 60-luvulle, mustien kotiapulaisten ja valkoisten rouvien arkeen. Rotuerottelu ja kansalaisaktivismi ovat sattuneesta syystä paljon esillä ja saivat kyllä ainakin minut hyvin mietteliääksi.

Olen kirjoittanut tästä kirjasta noin kaksi vuotta sitten aiempaan blogiini seuraavasti:

"Miulla on vaan niin paljon tuntemuksia tästä kirjasta tällä hetkellä. Tän kirjan parissa sai nauraa ja itkee ja ärsyyntyä ja kohotella kulmakarvoja ihmeissään. Pariin otteeseen jouduin myös työntämään pääni kauhuissani jonnekin tyynyni uumeniin ja inisemään kauhun ja hämmästyksen ja samaan aikaan jonkun hassun sisälmyksiä kutittavan tuntemuksen vallassa koska en vaan uskaltanu lukee pidemmälle."

Todellakin tämän kirjan parissa saa tuntea monta tunnetta. Välillä itkettää, ärsyttää ja raivostuttaa, toisinaan taas naurattaa. Kirjan jälkeiset tunnelmat olivat kuitenkin nimenomaan lämpimät ja haikeat. Kestäisi tämä vielä ainakin kolmannen lukukerran.

Lukupiiriläiset tämä kuitenkin yllätyksekseni jakoi kahtia: toinen puoli piti, toinen ei saanut otetta. Osa piti nimiä vaikeina ja siksi tarinaa oli ollut vaikea seurata. Kaikki kuitenkin pohtivat syvemmin etenkin rotuerottelua ja sen järjettömyyttä. Toisaalta pohdittiin myös suomalaisten vähemmistöjen kohtelua. Antoisa kirja joka jää mieleen pitkäksi aikaa.