Maria Peura: On rakkautes ääretön

Maria Peura: On rakkautes ääretön
2001
Tammi
224 s.

"Minusta ukki tykkää eniten maailmassa. Jos olen ukille kiltti, hän ei ikinä hylkää minua. Hän tekee minut hyväksi, ukin tytöksi, ja minä lupaan aina olla ukille kiltti.
Mutta silloin kun seison ympyrässä, ei ukki saa tulla.

Maria Peuran esikoisteos On rakkautes ääretön kertoo kuusivuotiaasta Saarasta, joka on viety kesäksi isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa eivät kykene hoitamaan häntä.
Ukki on ainoa aikuinen jonka Saara uskoo rakastavan häntä, ja juuri Ukin väkivaltainen rakkaus ajaa Saaran fantasiamaailmaan ja syyllisyyteen. Saara kaipaa äitiään, mutta tämä ei pysty auttamaan, ja Saara jää Ukin armoille.

Ketään syyllistämättä Peura kutoo tiiviin, kauniin ja voimakkaan kertomuksen vaikeasta aiheesta, insestistä. Hän kirjoittaa lapsen luottamuksesta, riippuvaisuudesta ja tavoista selvitä. Peura on kirjoittanut ankarasta aiheesta samalla kertaa sekä järkyttävän että heleän kauniin teoksen."

Luin tämän kirjan pelkästään työajalla. Aihe oli niin rankka, etten halunnut käyttää vapaa-aikaani tämän ajattelemiseen. Halusin myös lukea tämän kirjan mahdollisimman nopeasti että pääsisin tästä eroon.

Lukupiirissä mietimme paljon sitä, pohjautuuko teos kirjailijan omiin kokemuksiin, sillä kerronta tuntui niin aidolta. Kertojana on vuoroin ukki ja vuoroin pieni Saara. Saaran mietinnät ovat semmoisia kuin lapsilla varmaan yleensä, asioita ei ymmärretä ja sen vuoksi syytä etsitään ensisijaisesti itsestä. Mielikuvitus on vahvasti esillä. Mutta kun asiaa ajattelee, niin totta kai lapsi turvautuu mielikuvitukseen tuollaisissa hyväksikäyttötapauksissa. Että on jokin selviytymiskeino. Ukin mietteitä kuvattiin vahvan murteen läpi, ja elleivät ajatukset olisi olleet niin luotaantyöntäviä, olisin varmasti nauttinut lappilaisesta murteesta.

Ei tämä kirja kyllä ainakaan helpolla päästä. Aina kun ajattelee, etteivät asiat tästä enää huonompaan suuntaan voi mennä, niin yllätys! Mietinkin monta kertaa, että miten yhdelle ihmiselle voikaan kertyä noin paljon onnettomuutta. Ja niin pienelle kuin Saara. Suututti ja suretti. Etenkin siksi kun tiesi, että tällaisia ihmiskohtaloita on ihan oikeasti olemassa, ja varmasti vaikka kuinka paljon. Tunsin myös toisaalta kiitollisuutta siitä, että olen itse saanut kaikesta huolimatta melko turvallisen ja terveen lapsuuden. Joskus on ihan hyvä huomata sekin, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Onneksi tässäkin kirjassa loppu on sentään melko onnellinen.

Kyllähän tämä on tärkeä kirja. En silti lukisi tällaista mielelläni. Luen mieluummin asioista, joita on kiva ajatella vapaa-aikanaan ja omaksi huvikseen ja mistä ei jää paha mieli. Lukupiiriläisetkin tämä sai mietteliäiksi ja vihaisiksi. Keskustelu kääntyi nopeasti yleisesti seksuaalirikoksiin ja liian lyhyisiin rangasituksiin. Mutta ehkä siksi on mielenkiintoista, että kirjassa ääni annetaan myös ukille. Annetaan rivien välistä ymmärtää että ukillakin on samanlaisia traumoja lapsuudesta. Se ei tietenkään oikeuta tekoja, mutta ehkä auttaa ymmärtämään vähän paremmin motiiveja. Itseäni raivostutti kenties jopa ukin käytöstä enemmän mummo. Saaran mummo tuntuu olevan kateellinen pienelle 6-vuotiaalle! Se jos mikä tuntuu sairaalta ja epäreilulta. Ja sellaisia ihmiset kuitenkin ovat: toisinaan täydellisen epäloogisia ja järjettömän itsekeskeisiä. Kirjailijalle ei ole varmasti helppoa näyttää ihmisistä ne huonoimmat puolet. Itselleni se on ainakin kirjoittaessa kaikkein vaikeinta.

Rehellinen teos ja aihekin on tärkeä. Vaikeitakin teoksia pitää toki lukea. En siltikään varmasti lue tätä kirjaa uudelleen enää ikinä. Vaikka koskaanhan ei saisi sanoa "ei koskaan". Käytän etenkin vapaa-aikani mieluummin mukavampien ja itseäni kiinnostavien kirjojen parissa.