Anna Larsdotter: Naiset sodissa

Anna Larsdotter: Naiset sodissa
2018
Atena
349 s.

"Naiset ovat palvelleet sodissa niin huoltojoukoissa kuin upseereina, sairaanhoidollisissa tehtävissä tai lentäjinä - ja usein etulinjassa. Silti he eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota vaikka heille kuuluu miesten rinnalla niin sodasta saatu 'kunnia' kuin myös syyllisyys siitä.

Perinteisesti on ajateltu, että miehet lähtevät sotimaan naisten ja lasten puolesta ja naiset jäävät hoitamaa kotirintamaa. Kuitenkin osa naisista on lähtenyt sotaan omasta halustaan - ollut uhrin sijaan toimija. Vaikka naisia ei ole juurikaan mainittu sotahistoriankirjoituksessa, ovat Jeanne d'Arcia maanläheisemmätkin tarinat tärkeitä ja totta. 

Naiset sodissa kertoo valtavasta määrästä naisia, jotka ovat osallistuneet yli kolmensadan vuoden aikana eri sotiin, kuten kolmikymmenvuotiseen sotaan, 1700-luvun vallankumouksiin, Yhdysvaltain sisällissotaan, maailmansotiin ja Vietnamin sotaan. Kirjasta selviää, mitä naiset tekivät sodissa, miksi he olivat mukana ja miten maailma heihin suhtautui."

Todella mielenkiintoinen kirja aiheesta joka kiinnostaa minua jo entuudestaan paljon. Mutta kuten takakansitekstikin antaa ymmärtää, tästä aiheesta ei ole kovin paljon kerrottu. Ei ainakaan suurelle yleisölle. Itse innostuin etsimään vielä lisätietoa etenkin naisista Amerikan vapaussodassa, ja onnekseni ainakin yksi englanninkielinen teos löytyi Joensuun yliopiston kirjastosta. Lainaan sen luettavakseni varmaankin ihan lähiaikoina. Yksi tämän kirjan tarkoituksista onkin innostaa etsimään aiheesta lisätietoa.

Minusta tällaiset asiat ovat vain ihan hirvittävän mielenkiintoisia. Yhteiskunnassa vallitsevat sukupuoliroolit ja niitä rikkovat ihmiset siis. Toisaalta se kuinka yhteiskunta suhtautuu naisten asemaan ja tehtäviin armeijassa tai sodissa kertoo mielestäni aika paljon tasa-arvosta yleensä. Yhä edelleen on ihmisiä, jotka paheksuvat naisten osallistumista maanpuolustukseen, vaikka naiset ovat ainakin kirjan käsittelemien viimeisien kolmen sadan vuoden ajan olleet tavalla tai toisella osana sotatoimia. Aina jaksetaan esimerkiksi puhua siitä kuinka naiset sotajoukoissa alentavat lähinnä moraalia ja jos ei muuta niin ainakin häiritsevät miesten keskittymistä ihan vain sillä, että sattuvat olemaan naisia. Tavallaan on ihan huvittavaa miten samoja asioita on käsitelty jo ties kuinka kauan ja sama levy pyörii aina vain.

Tunnustan kyllä, että miehillä ja naisilla on fyysisiä eroavaisuuksia, ja totta kai miehen fysiikka on parempi mitä taistelemiseen tulee. Mutta tarkoittaako miesten sopivampi fysiikka automaattisesti, ettei naisilla ole oikeutta kantaa asetta ja oppia käyttämään sitä? Tähän liittyen haluan lainata kirjasta pari erittäin hyvin asiaan liittyvää pätkää:

"Kuka saa, kenen pitää ja ennen kaikkea kuka haluaa kantaa asetta ovat paitsi tasa-arvon myös sotahistorian keskeisiä kysymyksiä." s.69

"Juuri sitä meille teroitettiin: työn tekeminen hyvin ei riitä, se täytyy tehdä erinomaisesti. Se mikä riittää mieheltä, ei riitä naiselta." - Flora Murray ja Louisa Garret Anderson, Lontoon Endel Streetin sotasairaalan johtajat s. 203.

Tuon alemman lainauksen kautta päästäänkin taas yhteen pohtimaani asiaan, eli, vaikka nainen suoriutuisi sotilaan tehtävistä hyvinkin, ei se vättämättä vielä riitä. Ainakaan jos nainen on avoimesti nainen. Mieheksi pukeutuneena naiset ovat ainakin kirjan esimerkkitapauksissa pärjänneet toisinaan hyvinkin. Vasta siinä tilanteessa kun mies onkin paljastunut naiseksi on herätty kauhistelemaan ja päivittelemään ja kyseenalaistamaan sotilaana toimineen naisen mielenterveyttä tai moraalia nyt ainakin. Naisethan ovat hoivaajia ja olemassa lähinnä sitä varten että synnyttävät ja hoitavat lapsia ja kotia. Toisaalta eräs brittiupseeri 1800-lukua käsittelevässä osiossa oli sitä mieltä, ettei armeija ole myöskään aviossa olevien miesten paikka, mikä oli minusta melkein virkistävä ajatus. Sotavoimia on pidetty vähän kuin poikien omana "kerhona", tai pikemmin perheenä johon ei vaimoa tai lapsia kaivata sotkemaan asioita (vaikka pyykkäämisessä ja ruuanlaitossa naiset olivat toisinaan ihan käteviä).

Mitä kirjan lukumukavuuteen ja -nopeuteen tulee, niin minulla oli pieniä vaikeuksia. Ensinkin: innostuin kirjasta kahdessa erässä ja luin sitä lukupyrähdyksissä. Toisinaan ihan hävetti kuinka kauan tämä oli minulla lainassa, etenkin kun kyseessä on uudehko kirja. Toiseksi: lukeminen tuntui väliin vaikealta siksikin, että paitsi koska kyseessä on tietokirja joka vaatii keskittymistä ihan eri tavalla kuin romaani, niin rakenne tuntui väliin sekavalta. Ymmärrän kyllä kirjoittajaa siinä, että hänellä on ollut paljon eri henkilöitä joista hän on halunnut kertoa. Kuitenkin kun yhdessä luvussa kerrotaan enimmäkseen yhdestä henkilöstä, ja sitten saman luvun aikana ihan yhtäkkiä hypätään kertomaan parin kappaleen ajaksi aivan toisessa maassa mahdollisesti suurinpiirtein samoihin aikoihin vaikuttaneeseen henkilöön ja sitten taas takaisin luvun päähenkilöön, oli aika vaikeaa pysyä perässä. Tämä kuitenkin vaihteli joko eri osioiden tai sitten oman vireystasoni mukaan.

Mutta kyllä tämä oli sanalla sanoen erittäin mielenkiintoinen kirja. Oli erittäin mielenkiintoista huomata yhtäläisyyksiä myös keskustelussa, jota on naissotilaista käyty vaikkapa 1700-luvulla tai toisen maailmansodan aikaan tai vaikka vielä näin 2010-luvulla. Taisteleminen ja maanpuolustus on ehkä nykyisin yksi ainoista todellisista miehisyyden linnakkeista joita halutaan varjella liialliselta naisistumiselta vaikkei sitä välttämättä ääneen sanottaisikaan. Kertoohan jotakin jo viime aikoina esillä ollut kasvisruokapäiväkeskustelukin.

Historiasta, naisten asemasta, sukupuolirooleista ja armeijasta kiinnostuneena tämä oli kyllä erittäin hyvä lukukokemus. Opin paljon ja mikä vielä parempi kiinnostuin aiheesta entistäkin enemmän. Loppuun vielä yksi lainaus (yksi vain!):

"Viime aikoihin saakka taistelemisen käsitteellä on ollut keskeinen asema miehuuden rakentamisessa, samoin siinä yhteiskunnallisen hierarkian ylemmyydessä, joka seuraa mieheyttä. Taistelemisesta on tullut poissulkeva pyhä tila, jolla on merkitystä myös sodan ulkopuolella. Jos naiset astuisivat siihen tilaan, sillä olisi seurauksia kaikille miehille, heidän identiteelilleen ja itsestään selvinä pitämilleen etuoikeuksille." s.259-260