Rosa Liksom: Hytti nro 6

Mikä? - Hytti nro 6
Kuka? - Rosa Liksom
Milloin? - 2011
Kustantaja? -WSOY
Pituus? - 187 s.
YKL-luokitus? -84.2 (suomenkielinen kertomakirjallisuus)
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässäpä jälleen kirja joka on ollut tarkoitus lukea jo aikoja sitten. Ei niinkään siksi, että se on ollut vuoden 2011 Finlandia-voittaja (koska se palkinto on vähän yliarvostettu) vaan ennemminkin sen takia että Venäjä. Tai no hajoava Neuvostoliitto, mutta kuitenkin. Tässä vaiheessa ei varmaan tarvitse erikseen mainita sitä, että olen Venäjästä ja Neuvostoliitosta kiinnostunut. Jos minua tuntee yhtään tai jos on lukenut aiempia blogitekstejäni niin tuo asia on tullut jo hyvin esille. Vuonna 2011 kuvittelin tämän kirjan aiheen olevan itse asiassa ihan jotain muuta kuin junamatka Neuvostoliiton halki. Eipä tullut edes mieleeni, että kirjassa käsiteltäisiin Venäjää. Jostain syystä hytti viittasi mielestäni enemmän laivoihin joista en niin kovin pidä.

Pidin tästä kirjasta ja vieläpä oikein paljon. Olin oikeastaan yllättynyt lukiessani toisten tämän kirjan lukeneiden kommentteja etenkin Goodreadsissa, sillä useimpien mielestä tämä kirja on ehkä huonoin mitä olemassa on. Tai sellainen olo minulle tuli kun niitä kommentteja luin. Minä olin tästä kirjasta kuitenkin ihan innoissani! Pääsin junamatkalle Moskovasta Ulan Batoriin, Mongolian pääkaupunkiin ja pääsin siinä samalla kokemaan sellaisia asioita, joita en ikinä kokisi koska itsesuojeluvaistoni on onneksi melko korkea. Sitä paitsi keksin aina niin monia asioita jotka voivat mennä niin monin eri tavoin pieleen, etten varmasti päätyisi ikinä edes yksin Venäjälle, tai yleensäkään ulkomaille.

Toki kirjoista aina sanotaan, että ne avaavat uusia maailmoja ja niiden kautta pääsee matkoille ja mitä näitä kliseitä nyt on. Mutta harvoin minulle tulee sellainen olo kuin nyt tätä teosta lukiessa. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta. Yritetään kuitenkin... Niinä kertoina kun olen itse matkustanut Venäjälle, siellä on ihan omanlaisensa tunnelma ja ilmapiiri. Jotenkin itselläkin on ihan erilainen olo kun on Venäjällä. Ja nyt se venäläinen ilmapiiri ja tunne oli jotenkin saatu tähän kirjaan. Tai kenties se tunne oli niin vahva juuri tätä kirjaa lukiessa siksi, että tämä on kuitenkin kirja matkan tekemisestä ja matkustamisesta. Tai siitä tietysti voitaisiin keskustella, että mistä tämä kirja oikeasti kertoo. Minulle tämä kirja on kuitenkin nimenomaan matkustamisesta kertova kirja.

Paljon tämän kirjan tunnelmaan vaikuttaa varmasti sekin, että Liksom on itse eräässä haastattelussa (tässä) kertonut kiinnittäneensä erityisen paljon huomiota kieleen. Liksom on halunnut että venäjän kieli näyttää ja kuulostaa venäjältä vaikka kirja onkin suomenkielinen. Osittain senkin takia kieli on runollista ja minun mielestäni juuri oikealla tavalla "maalailevaa". Toisaalta myös inhottavat mutta melko oleelliset matkustamiseen liittyvät asiat kuten hiki ja muut liat ja hajut kuvataan sellaisina kuin ne ovat. Samoin ihmisten kielenkäyttö on välillä jopa rumaa. Todella rumaa. Vaaratilanteiltakaan ei muuten vältytä kun pieneen junan hyttiin laitetaan votkaa kittaava venäläinen mies ja nuori opiskelijatyttö Suomesta. Kuvitelkaa vaan.

"Lännestä lähestyttäessä Krasnojarsk näytti valtavalta. Se levittäytyi pelloille, metsiköihin ja rotkojen yli. Se nakersi suuret jääkauden viskelemät kivenjärkäleet sileiksi ja kuivatti järvet matkatessaan itään. Se myllersi kylät maan tasalle ja synnytti betonisia pilvenpiirtäjiä. Pullea metsä muuttui hakkuualueeksi, hakkuualue rakennustyömaaksi, rakennustyömaa esikaupungiksi, esikaupunki hitsautui keskustaan."

Ehkäpä sekin vaikutti siihen miksi tämä kirja vei niin hyvin mukanaan. Päähenkilö, josta puhutaan koko kirjan ajan vain tyttönä on varmaan suunnilleen ikäiseni tyttö. On heti paljon helpompi samaistua tarinaan kun sen pääsee kokemaan nuoren naisen kautta. Nuoreen ulkomaalaiseen naiseen Neuvostoliitossa kuitenkin suhtaudutaan hieman eri tavoin kuin nuoreen mieheen, onhan se nyt ihan selvää. Lisäksi yksi asia mikä teki minuun vaikutuksen on se, ettei tyttö sano kirjassa sanaakaan ennen toiseksi viimeistä lukua. Ehkä silloin jää paremmin tilaa omille ajatuksille ja tuntemuksille kun ei kerrota niin suoraan kuinka päähenkilö tapahtumiin suhtautuu tai mitä hän niistä ajattelee.

Luin kirjan läpi oikein hitaasti nautiskellen. Tietenkin tästä teoksesta voisi esittää vaikka minkälaisia tulkintoja, ja varmasti tämä kirja viittaa moniin sellaisiin teoksiin joista minulla ei ole hajuakaan, mutta minulle tämä antoi paljon jo junamatkan kuvaamisena. Pääsin matkalle ja pääsen sille uudestaan, milloin vain satun haluamaan. Ehkä uusilla lukukerroilla löytäisin myös uusia tapoja tulkita tätä kirjaa. Moniulotteinen tämä kirja nimittäin on, sen huomasi jo ensimmäisellä lukukerralla. 

-------------------------------------------------------------------------------------------------
Suosittelenko? - Ehdottomasti! Jos kuitenkin säikkyy todella rumaa kielenkäyttöä niin siinä tapauksessa on ehkä parempi jättää lukematta.
Arvio? ☆☆☆☆   (4/5) Luen todennäköisesti uudelleen. Melkein haluaisin antaa täydet viisi tähteä.
Muuta?  -Vuoden 2011 Finlandia-voittaja