Cheryl Strayed: Villi vaellus

Cheryl Strayed: Villi vaellus
2013
Like
408 s.

"22-vuotiaan Cherylin äiti kuolee, avioliitto hajoaa ja hän menettää kaiken. Silloin Cheryl tekee elämänsä impulsiivisimman päätöksen. Hän päättää kävellä Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvaa vaellusreittiä sadan päivän ajan seuranaan vain hirviömäisiin mittoihin paisunut rinkkansa. Kuvitelmat sielukkaasta itsensä etsimisestä ja meditatiivisen eteerisistä iltahetkistä vaihtuvat lihaskipuun, hiertymiin ja kovaan fyysiseen väsymykseen. Hän ei silti jää rypemään itsesääliin edes hukattuaan kenkänsä vaan suuntaa päättäväisesti eteenpäin, askel askeleelta."

Tätä kirjaa on kiittäminen siitä, että pitkään jatkunut lukujumini alkoi aueta. Lukulistallani ollut Villi vaellus on kiinnostanut minua siitä asti kun Gilmoren tyttöjen uudet jaksot tulivat Netflixiin pari vuotta sitten. Tälle kirjalle oli nimittäin pyhitetty sarjassa kokonainen jakso, kun Lorelai päättää tehdä samanlaisen vaelluksen PCT:llä kuin Villin Vaelluksen Cheryl Strayed, joka siis on ihan oikea ihminen.

Jostakin syystä päädyn usein lukemaan kirjoja parikymppisistä nuorista naisista, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen sellainen itsekin. Lisäksi itsensä haastaminen ja tavallisesta poikkeavien tai ainakin erilaisten elämänvalintojen tekeminen kiinnostaa minua todella paljon ja ehkä juuri siitä syystä koen tällaiset kirjat niin inspiroiviksi. Kun kaikkialla ympärillä toiset tuntuvat etenevän perinteisempää reittiä elämässään (ensin töihin, sitten naimisiin ja lapsia ja taloa hankkimaan) minua kiinnostavat erilaiset vaihtoehdot.

Tässä kirjassa on jotakin hyvin, hyvin viehättävää. Ehkä se on sitäkin, että vaatii valtavasti rohkeutta ja päättäväisyyttä suoriutua tuollaisesta vaelluksesta aivan yksin. Se herättää kunnioitusta ja ihastusta, etenkin kun tietää tarinan olevan tosi. Toisaalta työkaverini oli enemmän sitä mieltä, että kirjan henkilö on lähinnä yksinomaan typerä kun päättää lähteä matkaan yksin mistään mitään tietämättömänä ja liian pienillä kengillä. Voihan asiaa tarkastella siltäkin kantilta, mutta itse ajattelen sitä niin, että vaikka ajatus onkin kenties tyhmä, niin jestas, kuinka kasvattava kokemus matka on varmasti ollut! Itselleni lukukokemus oli myös voimaannuttava. Tuli sellainen olo, että ihminen pystyy mihin vain kun motivaatiota on riittävästi.

Olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, ja pidin siitäkin todella paljon. Kirjaa lukiessa tuntui kuitenkin siltä kuin olisi lukenut Cherylin päiväkirjaa mikä teki kokemuksesta jotenkin intiimimmän. Suosittelen kuitenkin niin elokuvaa kuin kirjaakin kaikille. Ainakin siskoni tykästyi tähän kirjaan ehkä jopa enemmän kuin minä!