"Suosikkini!" Kuten Aina Inkeri sanoisi
Yleisön pyynnöstä (Kiitos Mira) tämän postauksen aiheena on, kuten otsikko jo paljastaa: Tiian kaikkien aikojen suosikkikirjat.
Pohjustaakseni ihan vain hieman: Tein aika tiukkaa rajausta näiden suosikkien listaamisessa. Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa ainakin viidestä eri kirjasta, mutta sitten supistin määrää kolmeen. Lisäksi minulla oli vähän vaikeuksia erottaa suosikkikirjailijat tästä listauksesta, koska tykkään esimerkiksi Mika Waltarista ihan hirveän paljon, mutta hänen teoksissaan ei sitten kuitenkaan ole sellaista suosikkisuosikkikirjaa vaikka hyviä teoksia onkin paljon. Toisaalta Sinuhe egyptiläinen on esimerkiksi kesken, eli en tiedä voisiko siitä olla suosikkiteokseksi vai ei. Ainakin se vaikuttaa potentiaaliselta suosikkikirjalta joten kuka tietää. En höpise kuitenkaan ohi aiheen sen enempää, joten tässäpä ne kolme kaikkien aikojen suosikkiani. Tai ainakin oman lyhyen elämäni tähän astiset suosikit:
1. Astrid Lidgren: Veljeni Leijonamieli
1974
WSOY
248 s.
Tästä kirjasta minulla ei ole kuvaa, mutta se tuskin haittaa koska kysymyksessä on kuitenkin niin suosittu klassikko, että kaikki kyllä tietävät sen jo muutenkin. Veljeni Leijonamieli on ensimmäinen ja samalla toistaiseksi ainoa kirja jonka olen lukenut myös ruotsiksi. En tiedä ymmärsinkö kieltä varsinaisesti silllä kyseisellä lukukerralla paljonkaan, mutta koska tämä tarina on niin iskostunut mieleeni, muistan kaikki kirjan tapahtumat joka tapauksessa. Ensimmäisen kerran taisin kuulla tämän alakoulussa, kenties kolmannella tai ehkä jo toisella luokalla kun silloinen luokanopettajamme piti lukutunteja joilla sai aina piirrellä. Ehkä juuri siksikin pidin niistä lukutunneista aina niin paljon. Veljeni Leijonamieli on tässä listauksessa myös ainoa kirja joka on säilynyt suosikkinani ihan lapsuudesta asti.
En osaa oikein sanallistaa, mikä tässä kirjassa on erityisen vaikuttavaa, mutta ovathan teemat ja aiheet kieltämättä isoja: kuolema, ikävä, sisarussuhteet ja sitten se perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu. Mikä minua etenkin pienempänä kiehtoi tässä eniten oli kuitenkin puhtaasti seikkailu ja jännitys! Samastuttavat päähenkilöt vaikuttivat tähän kirjaan ihastumiseen, etenkin Korppu joka on vasta melko pieni lapsi itsekin mutta pääsee silti ratsastamaan vuorille ja joutuu kaikenlaisiin hirveän jännittäviin tilanteisiin. Ja hei, tässä on lohikäärmekin, ja kirjan lopetus on yksinkertaisesti täydellinen kaikessa dramaattisuudessaan, joten miksei tämä olisi suosikkini? Tätä minulla ei tosin ole vielä omana, toisin kuin nämä kaksi muuta suosikkiani...
2. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
2009
Gummerus
344 s.
Päällimmäisenä minulle tulee aina tämän kirjan nähdessäni lämmin ja turvallinen olo. Sen jälkeen päällimmäisin mielikuva on kesä, metsämansikat, ja ne Inge Löökin mummo-kortit. Ei tämä kirja kuitenkaan pelkkää "hattaraa" ole... Aiheet ovat aika puhuttelevia. Tämä on kuitenkin se kirja minkä lukisin silloin kun on vähän haikea ja vaikea olo.
Kirjoitustyyli on rauhallista, rauhoittavaa ja rentouttavaa. Jotenkin sen myös huomaa, että tämä on kirjoitettu ehkä pienessä koti-ikävässä (Olsson kun on kotoisin Ruotsista, mutta asuu ja työkentelee Uudessa-Seelannissa). Pidän yleensä aina myös Olssonin henkilöhahmoista, ne eivät ole liian ärsyttäviä vaikka ovatkin hyvin persoonallisia ja ongelmineen jotenkin liikuttavan inhimillisiä. Lopetus on tässäkin kirjassa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Ainakin minusta, ja ainakin sillä tavalla, että lukijalle jää kaikin puolin hyvä mieli.
3. Tove Jansson: Muumipappa ja meri
1965
WSOY
186 s.
Eihän tämä suosikkilistaus olisi täydellinen ilman edes yhtä Tove Janssonin kirjaa! Muumipappa ja meri valikoitui tähän ehkä siksi, että se sattui olemaan ensimmäinen muumikirja jonka ikinä luin. Ehkä se juuri siksi tekikin niin lähtemättömän vaikutuksen. Ja onhan Muumipappa ja meri ehkä hieman erilainen kuin muut muumikirjat, tässä kun muumipeikko alkaa aikuistua ja tunnelma on jotenkin... Aion kirjoittaa ensin, synkempi, yksinäisempi, hämärämpi, mutta eivät ne ehkä täysin kuvaa sitä tunnelmaa jota nyt yritän kuvata. Tämä kirja on ehkä aikuisempi.
Muumimamma maalailee haikeana majakan seiniin ja kaipaa omaan puutarhaansa ja siinä on jotain erityisen koskettavaa. Samoin muumipeikon ja mörön yöllisissä tapaamisissa rannalla kun Mörkö haluaa tuijotella myrskylyhtyä. Tätä kirjoittaessani huomaankin itse asiassa, että haluaisin lukea -en vain tätä, vaan kaikki listaamani suosikit uudestaan. Jo niitä ajatellessa kun tulee jotenkin lämmin ja turvallinen olo. Näiden kirjojen pariin on ehdottomasti mukava palata useampaankin otteeseen. Turha varmaan mainitakaan, että kaikki nämä kirjat on 5/5 eli ☆☆☆☆☆
Mitäs suosikkeja teillä muilla on?
Pohjustaakseni ihan vain hieman: Tein aika tiukkaa rajausta näiden suosikkien listaamisessa. Alunperin tarkoitukseni oli kirjoittaa ainakin viidestä eri kirjasta, mutta sitten supistin määrää kolmeen. Lisäksi minulla oli vähän vaikeuksia erottaa suosikkikirjailijat tästä listauksesta, koska tykkään esimerkiksi Mika Waltarista ihan hirveän paljon, mutta hänen teoksissaan ei sitten kuitenkaan ole sellaista suosikkisuosikkikirjaa vaikka hyviä teoksia onkin paljon. Toisaalta Sinuhe egyptiläinen on esimerkiksi kesken, eli en tiedä voisiko siitä olla suosikkiteokseksi vai ei. Ainakin se vaikuttaa potentiaaliselta suosikkikirjalta joten kuka tietää. En höpise kuitenkaan ohi aiheen sen enempää, joten tässäpä ne kolme kaikkien aikojen suosikkiani. Tai ainakin oman lyhyen elämäni tähän astiset suosikit:
1. Astrid Lidgren: Veljeni Leijonamieli
1974
WSOY
248 s.
Tästä kirjasta minulla ei ole kuvaa, mutta se tuskin haittaa koska kysymyksessä on kuitenkin niin suosittu klassikko, että kaikki kyllä tietävät sen jo muutenkin. Veljeni Leijonamieli on ensimmäinen ja samalla toistaiseksi ainoa kirja jonka olen lukenut myös ruotsiksi. En tiedä ymmärsinkö kieltä varsinaisesti silllä kyseisellä lukukerralla paljonkaan, mutta koska tämä tarina on niin iskostunut mieleeni, muistan kaikki kirjan tapahtumat joka tapauksessa. Ensimmäisen kerran taisin kuulla tämän alakoulussa, kenties kolmannella tai ehkä jo toisella luokalla kun silloinen luokanopettajamme piti lukutunteja joilla sai aina piirrellä. Ehkä juuri siksikin pidin niistä lukutunneista aina niin paljon. Veljeni Leijonamieli on tässä listauksessa myös ainoa kirja joka on säilynyt suosikkinani ihan lapsuudesta asti.
En osaa oikein sanallistaa, mikä tässä kirjassa on erityisen vaikuttavaa, mutta ovathan teemat ja aiheet kieltämättä isoja: kuolema, ikävä, sisarussuhteet ja sitten se perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu. Mikä minua etenkin pienempänä kiehtoi tässä eniten oli kuitenkin puhtaasti seikkailu ja jännitys! Samastuttavat päähenkilöt vaikuttivat tähän kirjaan ihastumiseen, etenkin Korppu joka on vasta melko pieni lapsi itsekin mutta pääsee silti ratsastamaan vuorille ja joutuu kaikenlaisiin hirveän jännittäviin tilanteisiin. Ja hei, tässä on lohikäärmekin, ja kirjan lopetus on yksinkertaisesti täydellinen kaikessa dramaattisuudessaan, joten miksei tämä olisi suosikkini? Tätä minulla ei tosin ole vielä omana, toisin kuin nämä kaksi muuta suosikkiani...
2. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
2009
Gummerus
344 s.
Päällimmäisenä minulle tulee aina tämän kirjan nähdessäni lämmin ja turvallinen olo. Sen jälkeen päällimmäisin mielikuva on kesä, metsämansikat, ja ne Inge Löökin mummo-kortit. Ei tämä kirja kuitenkaan pelkkää "hattaraa" ole... Aiheet ovat aika puhuttelevia. Tämä on kuitenkin se kirja minkä lukisin silloin kun on vähän haikea ja vaikea olo.
Kirjoitustyyli on rauhallista, rauhoittavaa ja rentouttavaa. Jotenkin sen myös huomaa, että tämä on kirjoitettu ehkä pienessä koti-ikävässä (Olsson kun on kotoisin Ruotsista, mutta asuu ja työkentelee Uudessa-Seelannissa). Pidän yleensä aina myös Olssonin henkilöhahmoista, ne eivät ole liian ärsyttäviä vaikka ovatkin hyvin persoonallisia ja ongelmineen jotenkin liikuttavan inhimillisiä. Lopetus on tässäkin kirjassa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Ainakin minusta, ja ainakin sillä tavalla, että lukijalle jää kaikin puolin hyvä mieli.
3. Tove Jansson: Muumipappa ja meri
1965
WSOY
186 s.
Eihän tämä suosikkilistaus olisi täydellinen ilman edes yhtä Tove Janssonin kirjaa! Muumipappa ja meri valikoitui tähän ehkä siksi, että se sattui olemaan ensimmäinen muumikirja jonka ikinä luin. Ehkä se juuri siksi tekikin niin lähtemättömän vaikutuksen. Ja onhan Muumipappa ja meri ehkä hieman erilainen kuin muut muumikirjat, tässä kun muumipeikko alkaa aikuistua ja tunnelma on jotenkin... Aion kirjoittaa ensin, synkempi, yksinäisempi, hämärämpi, mutta eivät ne ehkä täysin kuvaa sitä tunnelmaa jota nyt yritän kuvata. Tämä kirja on ehkä aikuisempi.
Muumimamma maalailee haikeana majakan seiniin ja kaipaa omaan puutarhaansa ja siinä on jotain erityisen koskettavaa. Samoin muumipeikon ja mörön yöllisissä tapaamisissa rannalla kun Mörkö haluaa tuijotella myrskylyhtyä. Tätä kirjoittaessani huomaankin itse asiassa, että haluaisin lukea -en vain tätä, vaan kaikki listaamani suosikit uudestaan. Jo niitä ajatellessa kun tulee jotenkin lämmin ja turvallinen olo. Näiden kirjojen pariin on ehdottomasti mukava palata useampaankin otteeseen. Turha varmaan mainitakaan, että kaikki nämä kirjat on 5/5 eli ☆☆☆☆☆
Mitäs suosikkeja teillä muilla on?
Jeee! <3 Veljeni leijonamielen oon lukenut kans ja se myös luettiin meille joskus 2-3 luokalla lukutunnilla. Muistin kans et se on tosi surullinen ja hyvä ja sit luin sen uudelleen lasten- ja nuortenkirjallisuus -kurssille.
VastaaPoistaJee! Veljeni Leijonamieli ei oo kyllä syyttä klassikko. <3
Poista