Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

 Mikä? - Kuulen kutsun metsänpeittoon
Kuka? - Sari Peltoniemi
Milloin? - 2011
Kustantaja? -Tammi
Pituus? - 153 s.
YKL-luokitus? - 84.2 (suomenkielinen kertomakirjallisuus)
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Joulusta on jo yli kuukausi aikaa ja kirjojakin on tullut taas luettua enemmän kuin olen tänne blogiin jaksanut päivittää. Katukatti Bobistakaan en ole (vielä) kirjoittanut vaikka niin viimeksi taisin luvatakin.

Eräänlaisesta blogijumista voisi siis puhua sen yleisemmän lukujumin sijaan. Hypätään nyt kuitenkin asiaan, eli tähän Peltoniemen nuortenkirjaan joka innosti minut selättämään blogijumin ainakin pieneksi hetkeksi.

"-Hän pystyy muuttamaan puita palvelijoikseen, niin kerrottiin. Niistä tulee ihmisen kaltaisia, vähän niinkun zombeja, kuten sanoit. Olette varmaan huomanneet, että puita on kadonnut siellä, missä Jouni on oleillut. Niillä puilla on nyt kaksi jalkaa ja niitten ainoa tehtävä on saada Jouni käsiinsä."

Ja minä kun luulin, että tämä olisi semmoista rentoa ja mukavaa iltaluettavaa, jota voi huoletta lukea juuri ennen nukkumaanmenoa. Olihan se toki sitäkin, mutta sai ainakin minulla mielikuvituksen siinä määrin liikkeelle, että vessassa käyminen keskellä yötä ei ollut enää ihan niin yksinkertainen tehtävä kuin voisi kuvitella (meillä vessa sijaitsee vieläpä kellarissa, ei siis ollenkaan karmivassa miljöössä). 

Kuinka sitten päädyin lukemaan kauhukirjan, jos en niistä niin välitä? Tästä voin syyttää erästä ystävääni, joka kehui tätä kirjaa ja sai siten minutkin kiinnostumaan. Sitä paitsi, olen jatkuvasti yrittänyt lukea enemmän nuorille suunnattuja kirjoja ja kun sellaista kerrankin minulle vinkataan, niin pakkohan siihen on tarttua! Lisäksi, kansi ei viittaa mielestäni millään tavalla siihen, että kyseessä olisi jotenkin kauhea tai erityisen jännittäväkään kirja. Vaikka onhan tämä muutakin kuin kauhua, yritetään päästä siitä jotenkin eteenpäin. Peltoniemi yhdistelee siis kauhua ja fantasiaa. (Ja enpä ole muuten niin kovin paljoa lukenut mitään fantasiaakaan, että...!)

Kaikkein vähiten pidän juonen tiivistämisestä näissä blogikirjoituksissani. Yritetään kuitenkin: Jouni on siis 9.-luokkalainen poika, jonka äiti on kolttasaamelainen ja kadonnut syystä tai toisesta Jounin ollessa pieni. Äidin katoaminen onkin asia joka on koko kirjan ajan jollain tavalla pohdinnan alla. Jouni asuu siis isänsä ja siskonsa Saaran kanssa. Niin isä kuin Saarakin ovat äärimmäisen kiinnostuneita luonnonsuojelusta ja ekologisista elämänvalinnoista ja ainakin Saara on ihan kirjaimellisesti rastapäinen ituhippi, joka ei tee juuri muuta kuin opiskelee ahkerasti sekä paasaa pikkuveljelleen. En pidä tätä kuitenkaan mitenkään huonona asiana, itse asiassa melko piristävän poikkeava henkilöhahmo! Isää tärkeämmässä roolissa kirjassa on Jounin entinen alakoulun opettaja Romppainen, jonka puoleen Jouni kääntyy epätavallisessa ongelmassaan...

Jounin ollessa patikoimassa perheineen Lapissa, hän kohtaa ensimmäisen kerran oudon, puuta halaavan, kammottavan naisen keskellä metsää. Palattuaan kotikaupunkiinsa Jouni joutuu huomaamaan, että tuo mystinen ja kammottava hahmo on seurannut häntä koko matkan Lapista. Liittyykö naishahmo jotenkin Jounin äidin katoamiseen ja mitä ihmettä hahmo Jounista haluaa? Puita häviää ja naiselta suojautumiseen tarvitaan ystävien ja entisten opttajien lisäksi ainakin huuhkaja, nurin päin käännettyjä nuttuja ja amuletti. Tähän kirjaan mahtuu jännittävien ja mystisten tapahtumien lisäksi myös tavallisempia 9.-luokkalaisen pojan elämään kuuluvia asioita kuten kaverit, ensirakkaus ja bändin perustaminen.

Pidin tässä kirjassa monistakin asioista. Yksi suuri tekijä oli se, kuinka 9.-luokkalaisen Jounin sekä tämän koulukaverien elämää kuvattiin niin uskottavasti. En ole lukenut kovinkaan monia kirjoja, joissa nuoria ja heidän elämäänsä ylipäätän olisi osattu kuvata niin hyvin. Tuntui oikeastaan siltä kuin itse olisin ollut taas yläkoulussa. Ehkä jotakin tekemistä on kirjailijan taustalla, hän kun on äidinkielen opettaja. Lisäksi pidin siitä, että kirjassa käsiteltiin saamelaisuutta ja sen asemaa Suomessa. Sitä kun melko harvoin käsitellään missään. Ja oli sekin ihan mukavaa, että tämä oli niin lyhyt kirja! Itse en yläkouluikäisenä ollut kovin innostunut paksuista kirjoista ja tähän olisi ollut helppo tarttua.

Pitää itse asiassa tutustua tarkemmin tämän kirjailijan tuotantoon! Ainakin tämän kirjan jatko-osa Haltijan poika täytyy kyllä lukea.

-------------------------------------------------------------------------------------------------
Suosittelenko?  -Etenkin siinä tapauksessa jos tykkää lukea kauhukirjoja ja etsii jännitystä elämään. Tää oli miusta oikeesti vähän pelottava! No, voisin suositella kyllä niillekin jotka eivät niin pidä kauhusta mutta ovat kenties kiinnostuneita kokeilemaan. Vois suositella myös jopa alakoululaisille, ainakin jo 4.-luokkalaisista eteenpäin.
Arvio? ☆☆☆☆  (4/5)