Luke Harding: Mafiavaltio
Kuka? - Luke Harding
Milloin? - 2011 (Suomeksi 2012)
Kustantaja? -Into
Pituus? - 349 s.
YKL-luokitus? -32.18 (Eri maiden poliittiset järjestelmät ja sisäpolitiikka)
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä on yksi niistä kirjoista jotka valitsin luettavaksi ihan vain siitä syystä, että se käsittelee Venäjää ja sen sisäpolitiikkaa. Tähän kirjaan törmäsin itse asiassa katsellessani Yle:n ajankohtaisohjelmaa Perjantai, jonka jaksossa 18 käsiteltiin Venäjää (Hyvä Paha Ruma Venäjä). Toinen jakson vieraista, Mikael Storsjö viittasi tähän kirjaan hyvin ohimennen vastatessaan erään yleisön jäsenen kysymykseen mutta kiinnostuin kuitenkin heti.
Kirjan kirjoittaja toimi Moskovassa brittilehti Guardianin kirjeenvaihtajana vuosina 2007-2011, joten kirjassa tuodaan esille
kaikenlaista mielenkiintoista sekä Venäjän ulkomaansuhteista, että
-sisäpolitiikasta tuolta ajalta. Koska itse olin vuosina 2007-2011 lähinnä yläkoulussa ja lukion ensimmäisillä luokilla, en niin hirveästi seurannut maailman tapahtumia, ainakaan siinä määrin että olisin oikeasti ymmärtänyt mitä nyt vaikkapa Georgian sodassa tapahtui ja miksi. En väitä tietäväni siitä nytkään kovin paljoa, mutta ainakin hieman enemmän. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, vai miten se sananlasku nyt menikään. Tarkoitan tällä tietenkin sitä, että kaikki pienetkin tiedonmuruset joita päähäni jostakin aihepiiristä jää, auttavat ison kokonaiskuvan luomisessa.
Kirjan nimi ja ulkoasu tuovat kieltämättä mieleen enemmänkin Ilkka Remeksen teoksen kuin tietokirjan, enkä nyt välttämättä tiedä onko se hyvä asia. Aluksi minä kuitenkin jopa pidin tästä kirjasta, luin puolet siitä oikein pikavauhtia. Ensimmäiset sata sivua kirjasta onkin varattu enemmän sen kuvaamiselle, kuinka FSB eli Venäjän turvallisuuspalvelu murtautui Hardingin perheen kotiin ja jätti vierailuistaan milloin mitäkin viestejä. Esimerkiksi herätyskello oli saatettu laittaa herättämään keskellä yötä, ikkunoita oli avattu tai videoiden päälle nauhoittettu pelkkää suhinaa perheen poissa ollessa. Näiden asioiden kokeminen onkin käsittääkseni toiminut alkuunpanevana voimana tämän koko kirjan kirjoittamiselle. Hardingia ja hänen perhettään häirittiin koko heidän Venäjällä olonsa ajan, milloin enemmän milloin vähemmän. Lopulta Luke Harding karkotettiin Venäjältä ja päätös tämän teoksen kirjoittamisesta syntyi. Kirja on Hardingin sanojen mukaan osittain kostotoimi, osittain muistelmateos ja osittain rakkauskirje hänen lapsilleen.
Ensimmäisen kolmasosan jälkeen kyllästyin kirjaan todella paljon, enkä oikein osannut silloin määritellä miksi. Mutta sitten taas innostuin lukemisesta kirjan viimeisellä kolmanneksella. Toisin sanoen, ensimmäinen ja viimeinen kolmasosa oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa, mutta keskimmäisestä osasta en pitänyt. Keskimmäinen osa oli kenties vaikein ja tylsin siksi, että olisi pitänyt oikeasti jaksaa keskittyä, että olisi saanut jotakin tolkkua kaikesta siitä poliittisesta jargoniasta. Alku- ja loppupuoli oli helpompaa luettavaa.
Saatuani kirjan loppuun minulla olikin päällimmäisenä melko ristiriitainen olo, en oikein tiedä pidinkö tästä kirjasta vai en. Välillä olin kirjailijan omahyväiseen ja mukahumoristiseen kirjoitustyyliin niin ärsyyntynyt ettei lukemisesta tuntunut tulevan yhtään mitään, vaikka samaan aikaan koin oppivani Venäjästä ja sen poliittisesta järjestelmästä paljon uutta. Onhan Harding matkustellut ympäri laajaa Venäjää ja ollut kriisialueillakin raportoimassa, keskustellut ihmisten kanssa ja päässyt kokemaan paljon kaikenlaista. Uskon, että ymmärrykseni Venäjää kohtaan on taas kasvanut, vaikkakin ihan himpun verran.
Onhan tuo kansi kaikkine sitaatteineen vähän ärsyttävä: "Uhkarohkea ja räjähdysaltis paljastuskirja". No jaa, en tiedä siitä. On kai tästä pitänyt saada jotenkin mahdollisimman myyvä ja tiettyjä ihmisryhmiä puoleensavetävä, mutta ehkä vähempikin yritys olisi riittänyt? Aivan lopuksi voisin hieman tiivistäen todeta, että paremmankin kirjan olisin toki voinut lukea, mutta ei tämä toisaalta ihan läpimätäkään ole! Sain joka tapauksessa paljon pohdittavaa ja ihmeteltävää tämän teoksen myötä.
Suosittelenko? No, en välttämättä. Toisaalta jos Venäjä ja politiikka kiinnostaa niin miksipä ei. Sitten taas toisaalta, siitä aiheesta löytyy varmasti paljon parempiakin kirjoja...
Arvio? ☆☆ (2/5) Ihan ok.
Kommentit
Lähetä kommentti